Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Reissupäiväkirjaa jälkijunassa..


Pajan "portilta" saattoi nähdä laiduntavat hevoset ihan paljaalla silmällä. Kamera ei siinä oikein onnistunut. :D
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Reilu 2 viikkoa sitten starttasin jälleen traktoripajan nurkkiin, tarkoituksena lomailu, retkeily ja moottoripyörän testaus. Kaikki toteutui. :D

Ensimmäinen vuorokausi oli tosin tuskaa, kuumuus oli pysäyttävä. Pirkanmaalla kun ei ole yhtään hellettä helpottamassa mereltä puhaltavaa, edes pienenpientä, tuulenvirettä. Sen huomasi heti, kun astuin bussista ulos Kyröskoskella. Eli siis merenrantakaupungissa asumisella on aina puolensa. :)) 
Helteinen ilta.

Pahimmat paskat pois majoitustiloista. Retales siivoo.

Kun helle oli hellittänyt, lähdettiin moikkaamaan Retaleen mukuloita ja katsomaan, miten pentuja odottava Pentu (jackrusselin terrieri) voi. 




Viivi huoltoauton ilmastoinnin hellimänä.

 Samalla myllättiin yhteistuumin Retaleen exälässä, exän kanssa, kaapit, joista löytyikin helposti mulle moottoripyöräajokamppeet. Kuulostaa toki kummalliselta, mutta ihan järkevää ja sopivaa silti. ;))

 Matkan varrella oltiin muuten pysähdytty Toijalassa hautuumaalla, Merojen sukuhaudalla. Tuli hieman hassu tunne, kun tuumasin, että nykyisen "appiukkoni" ehdin tavata 2 kertaa... ensimmäisen ja viimeisen. :(( (Edellistäkin "appiukkoa" kävin vain kerran "tervehtimässä" ja silloinkin Kuusamon hautausmaalla....)

Nimilaatta puuttuu vielä.

Kun kurvattiin mukuloiden kotoa takas pikitielle, kurvattiinkin ihan kohta taas yhdelle pihatielle. Muutama tunti aikaisemmin olin sopinut kyläilyn. Taas sai eräs naamakirja-kaveri ihan livekasvot, ja muutenkin ihmeellisesti ympyrä sulkeutui, tai jotain. Tämän kaverin mukulat on Retaleen mukuloiden kanssa samoilla luokilla!! + kaikkea muuta yhdistävää..  
 
Minä ja Teija.

Arki vierähti pajalla mm.kypäriä tuunatessa ja Teuvo II:sta ihmetellessä, ukkosia ja maisemia ihastellessa. ;) Toki Retales teki omia hommia, "leipää pöytään" niin sanotusti. :D     

Tukala hellepäivien turvottelu sai aikaan jonkinsortin suunnanmuutoksen ja päätin aloittaa vähähiilihydraattisemman ruokavalion ja nesteenpoistoa edistävien ruoka-aineksien suuremman kulutuksen. Siirryin esim. mustaan kahviin (maidon jätin pois) ja ananasta välipalaksi! Ne pienet purot, pienet purot...Huoltoasemalounailla ei paljon muuta voi vaikuttaa VHH valioon, kuin jättämällä perunat, makaronit tai riisin pois ja ottamalla tilalle vielä enemmän salaattia. Sain muutes ÄijänRetaleen myös innostumaan, ainakin se ainainen iiisooo perunamuusikasa jäi kokonaan pois!!  Huomaan, että sokerin määräkin on vähentynyt, jätskiä on kuitenkin tullut syötyä melkeinpä joka päivä.... Molemmat on kärsiny jonkinsortin ahdistuksen pahentumisesta ja päänsäryistä, joten olisko jo jotain vaikutusta. Kroppa hakee siis energiaansa ihan muualta ku hiilareista. Noh, en tiiä. Kassellaan. Jatkan tällä tiellä. :))

Perjantai-ilta oli sovittu sukuloinnille. Retaleen veljen ja veljenvaimon luo. Kätevästi saunomaan ja samalla Retaleen lemppari-käly hieman tuunas ja fixas mun ajokamppeita. Sain mm. lenksut housuihin polvien päälle, josta saan käsillä auttaa jalkaa nousemaan jos jalka ei itse jaksa. Voin siis rauhassa lepuuttaa ja roikottaa kyydissä ollessani jalkoja eikä tarvi murehtia, jaksanko nostaa ne takaisin jalkatapeille. Krivoista vaan kiinni! E-R-I-T-T-Ä-I-N kätevät! Mutta, ennenkuin veljelään kurvattiin, kävimme kauan mielessä olleella visiitillä. Ensimmäisellä kerralla, kun Siivikkalassa olimme Antilla ja Inkulla pyörähtäneet viime syksynä, oli mieleen palautunut, että mähän tunnen yhden pariskunnan, joka Siivikkalassa asustelee.... Inkulta asiaa silloin tiedustelin ja sehän heti huudahti, että johan nyt, tuoltahan se heidän talo pilkottaa puiden välistä!! Silloin päätin, että yllätysvisiitti tulossa. :D Nyt sen siis toteutin. Kyseessä 6-kymppinen pariskunta, johon olin tutustunut vuosia sitten MS-parisuhdekurssilla exän kanssa. Plus n4ljään muuhun pariskuntaan, joiden kanssa tavattiin kurssin jälkeen monesti. Kerran käytiin Levilläkin HulluPoroilemassa porukalla. Siitä meidän "ryhmänimi" tulikin. MS-porot. :D En ollut nähnyt ketään tuosta porukasta kahteen vuoteen, kun en ollut halunnut viimeisimmälle tapaamiselle osallistua, kun ero exästä oli vielä niin tuore...Nyt siis kuitenkin kävin Retaleen esittelemässä Karille ja Kaijalle. <3 Ja se vastaanotto!!! Hyvät hyssykät, ei jäänyt arvailun varaan, oliko mieluisa ylläritapaaminen. Mitään en ollut siis ilmoittanut etukäteen vaan ajoimme vain pihaan ja soitin ovikelloa. Sitä taivastelun ja itkun määrää. Ja kysymyksiä! Kuulumisia ja tuntemuksia vaihdettiin ja elämänpolkujen kietoutumiset selvitettiin. Hyvin tiesivät ja tunsivat naapurinsa ja hämmästely vain jatkui!! :D :D  Nyt tiedetään, että ollaan jatkossakin tervetulleita poikkeamaan, kun Siivikkalaan mennään sukuloimaan. Jäi niin ihanan lämmin fiilis, molemminpuolin. Ja Retaleskin oli mielissään, koska pariskunta oli ottanut hänetkin vastaan juuri sillä suurella karjalaisella sydämellä, jota olin lupaillut. Kyllä kuulkaa kaikella on tarkoituksensa.... <3 

Seuraava matka tehtiin heti seuraavana päivänä Vesilahdelle mun 2/5 kummilapsia katsomaan. Siinä perheessä 3 mukulaa, joista kahden kummi olen. (Vaasassa on sit ne loput 3 kummilasta.) Retales teki sielläkin hyvää jälkeä, ensitapaaminen sujui mukavissa merkeissä heilläkin. Enkä ollut ystävääni nähnyt vuoteen muutenkaan, joten itkuilta ei vältytty. Ihana päiväreissu ja oli kivaa!! Pidempään oltais taatusti viihdytty, mutta töitä oli tehtävänä ja se moottoripyörän testiajo tekemättä....

Sunnuntai, mikä loistava syy ajeluun. 
Kun Yamaha FJ 1100 oli saatu ajokuntoon, ja käyntiin, olikin jo seuraava yllärivisiitti suunniteltu. Ensin toki ajeltiin tunti ihan muuten vaan, sitten kurvattiin oletetun oikean osoitteen mukaiseen pihapiiriin Hämeenkyrössä. Ei löytynyt, joten pakko oli soittaa ja tarkistaa osoite ihan yllätyksen kohteelta itseltään. " Seppo Hakanen." " No se on liikkuva Zetor-huolto ja Katja Falk, hyvää päivää." " Noh ööh theerve!!" "Saisimmeko tämänhetkisen osoitteenne, ettei täällä vieraiden ihmisten pihoilla tarvi pärisytellä?" Viiden minuutin päästä kurvasimme oikean talon pihaan, ja taas saatiin yksi ´höpö-höpö´ yllätettyä! Aivan loistavaa, koeajo ja oman toimintakyvyn ja -kestävyyden testaus sekä taas yksi kiva ja miellyttävä visiitti. Hyviä tarinoita taas plakkarissa monta. :)) 

Pajalta kuvia ja maisemia:

 









      Pari päivää töitä pajalla... hyvä kun riittää töitä. Mua rupes vaan jo hieman kyllästyttämään, kun omat tekemiset oli melko pieneen rajattua. Tokihan sit keksin, että tahdon kampaajalle. Kävin keskiviikkona Häijään Äijä-kauppakeskuksessa. Ihan jees, mutta ainahan mä paikkailen ite kampaajien jälkiä, ees vähän. Niin nytkin! :D Mutta kampaaja ehdotti ja visioikin mulle lyhyen niskatukan, jota mun oli tarkoitus sulatella... Mä vaan tosin jo tunti kampaajallakäynnin jälkeen tuumasin, että joo!! Olisin halunnu hetinyt siinäpaikalla, mutta en sit lähteny enää takas kampaajalle kuitenkaan. Ens kerralla sit. :D 
Kotiintulopäivä oli sovittu torstaille. Aamupäivällä vikkelästi Chevy katsastukseen. Pikkuvikoja, kuukauden päästä uudestaan näyttämään korjattuna. Mutta siis ihan lailllisesti juhannuksen viettoon. Retales oli saanut jo aiemmin ilmastoinninkin toimimaan. Haettiin puolestavälistä Toijala-Hämeenkyröä tytöt kyytiin, Arttu ei sit kuitenkaan halunnut lähteä, vaikka aluksi oli ollut ajatuksesta ihan innoissaan. Nokka kohti Vaasaa ja auto pakattu tyytyväisillä ja innokkailla juhannuksen viettäjillä. Juhannuksesta tuleekin sit toivottavasti kohtapian oma päiväkirjamerkintä blogiin. 


Ai niin, se Pentu, joka niitä pentuja odotti, sai meidän visiitin jälkeisenä yönä 3 tervettä tyttöpentua. <3

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pieni muistutus.

Itselleni. Tätä on toivon mukaan tiedossa. Hieman eri keleissä vaan. ;))
 

Elämää...

...vaikka vähän hankalaa. Tukalaakin usein. Uskomatonta mitä mieli saa aikaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Pahimmat notkahduksethan tulee käsi kädessä. Ja tukkii kaiken. Sitten otetaan käyttöön muunlaiset voimavarat ja pidetään hauskaa ja nautitaan, vaikka ensi alkuun vähän väkisin....

On kumma, mitä kotonaoleminen teettää. Siis kotona on hyvä ja turvallinen olla. Tiettyyn pisteeseen saakka. Kun alkaa seinät ahdistamaan ja kaikki mahdolliset tekemiset, joita vois ja pitäis tehdä, mutta kun ei jaksa ja pysty, on aika suunnata taas muualle. Vaikka hammasta purren...

Eilen ja tänään on avustajan kanssa saatu piha ja koti siihen kuntoon, että voi hyvillä mielin lähteä reissuun ja parantamaan oloa. Retaleshan se parasta lääkettä on muutenkin ollut, nyt vaan suunnataan yhdessä kivojen, rakkaiden ja ihanien ihmisten luokse Pirkanmaata kiertäen. Ja sitä moottoripyöräilyäkin testataan. Mä oon ihan oikeasti onnekkaassa asemassa, että voin kuitenkin lähteä, vaikka muuten vähän hankalaa onkin. Ja taas tulee todennäköisesti monta uutta ja kivaa muistoa, joiden voimalla voi seuraavankin notkahduksen kestää paremmin. Kyllä se niin vaan on, että niitä hyviä ja kivoja asioita pitää kerätä vähän varastoon, vaikkakaan ei sais koko ajan varautua pahimpaan... Taidan olla vähän semmonen positiivisuus-narkkari. Mä haluan sitä hyvää ja paljon ja usein. Kun oikein kiukuttaa, niin on vaan hyvä muistaa, että kaikki on oikeesti ihan hyvin. Tälläkin pärjää. Eilen juteltiin psykiatrinkin kanssa kaikenmaailman taolaisuudesta yms. Siinä tuli mieleen tarina intiaanista ja kahdesta sudesta. Toinen hyvä, toinen paha. Kun viisas vanha päällikkö antoi nuorelle intiaanille tehtäväksi miettiä, kumpi kahdesta sudesta jää eloon, ei vastaus ollutkaan helppo... Mutta silti ihan itsestäänselvä. Se, jota ruokit.
 
Tästä sit pitäis olla taas helppo jatkaa. Pakkausta, ja malttamattomana odottaen huomista. 

Pitkä, kuuma kesä, ja mä aion ELÄÄ sen....tavalla tai toisella. ;D


http://www.youtube.com/watch?v=nDw9qKHDJlg

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Naapureita.

Mitenhän sitä ny taas tottuu siihen tosiasiaan, että tänne ilmestyy naapureita? Näiden talojen kohtalo on siis jollain tapaa ratkennut, mutta yllätysyllätys, ei siitä ainakaan vanhoille asukkaille ole kerrottu. Huhuja vain liikkuu. Nämä 4 rivaria, joissa 14 kämppää yhteensä, ovat SÖF:n (Svenska Österbottens förbundet) omistamia ja hallinnoimia vuokrakämppiä, joita yritettiin myydä viime syksystä asti. Siis nipussa, yhdelle ostajalle. Tarjouksia ei hyväksytty, eikä niitä ilmeisesti kovin montaa tullutkaan. Vielä viikko sitten 7 kämppää oli tyhjillään, kun osa asukkaista oli kyllästynyt odottelemaan tietoa tuleeko häätö vai kuka näitä rupee hallinnoimaan. Eikä SÖF suostunut vuokraamaan tyhjiä kämppiä halukkaille, vaan olisivat halunneet jättää vuokraukset, tai myynnit, uuden omistajan riesaksi. Mutta siis, nyt on mun talon toiseen päätyyn muuttanut nuoripari ja yksi entinen asukas on palannut naapuritaloon viikonlopun aikana. Kuinkahan sitä täytyis ryhdistäytyä, kun taas naapurit lisääntyy? Siis onhan täällä nyt muutenkin saanut elää ku pellossa ja vielä enemmän viime aikoina kun noin monta kämppää ollut tyhjillään ja vieläkin saa olla ihan mettäläisenä, mutta silti. Pitää vissiin vähän enemmän ottaa huomioon. Ei Kotiteollisuutta klo 23 max volumella ovet auki. :) Huomioonottamisesta muuten. Vaikutti just ja just täysikäseltä pariskunnalta, jotka tähän taloon muutti ja heti kävi mielessä, että toivottavasti osaavat käyttäytyä. Moon ilmiselvästi tulos vanhaksi, kun heti ekana tommosta mietin. ;)) Sinänsä, heti oli yksi asia alleviivaamassa asiaa. Autokatos, jossa neljä paikkaa. Meidän talo, jossa 4 kämppää. Luulis, että autopaikan sijainti olis ihan selvä. Mut ei. Mun paikallehan se piti tietty parkkeerata. Kun se on niin kätevästi just heidän ulko-ovea vastapäätä. Törmäsin nuoreenpariin, kun iltalenkiltä tultiin ja selitin asian ihan asiallisesti. Olivat muka ihan ymmällään. Kerroin, että jos esim. sähköä tarvitsevat, niin mun parkissa se on vähän hankalaa, koska autopaikan sähkön saa vaan sisältä asunnosta päälle. ;)) Noh, eiköhän se silti mennyt ihan hyvässä hengessä ja annoin luvan kuitenkin huomiseen autoansa siinä pitää. Vesisadettakaan ei kovin rankasti ole ihan heti tiedossa, joten mopoa en katoksen alla pidä ja latauskin siirrettiin sunnuntaina jo etupihalle. Avustajani parkkeeraa kyllä autonsa mun katospaikalle, kun töihin tulee, mutta sekin tapahtuu seuraavan kerran vasta torstaina. Retales parkkeeraa aina oven eteen, mun omalle "invapaikalle"! Aah, siitä puheenollen. Täytyypä soittaa yx puhelu. <3  

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kukkia, crossipyörä ja corgipojan lenkki.

Kävin siis ´hoitamassa´ naapurikämppien perennapenkkejä jakamalla niitä, omiin tarpeisiin. Mun mielestä ei mitään väärää, koska kämpät on tyhjillään ja istutukset siis periaatteessa yhteistä (SÖF:n) omaisuutta. Ne vaihtoi nyt vaan kukkapenkkiä, mutta koordinaatit on ihan samat. Niin, öö, tää nyt ei ollut laisinkaan ainut laatuaan. Siis palvelus perennapenkeille. :)) 
Ja Teuvon kuljetuskapasiteetti on jo ennenkin todettu hyväksi, mutta paranee vaan. En hokannut kuvaa ottaa, kun etukorin, takakorin ja jalkatilan valtas kivat mättäät ja niput. Pariinkin kertaan. ;)) Mutta siis kun purin lastin, oli moponi kuin viimesen päälle crossimopo. Siis mutaarapaakuraa, ihan ihme koloissakin!!! Nämä kuvat otin tänään, juuri ennen pesua... 


Nyt saalis on siis haudattu. Eli mättäät on mullassa. Kassellaan...




Tässä vielä vähän vaiheessa. Tuo kori tuossa on mopon takakori. :) En edes tiedä kaikkien nimiä, mutta jotain mielikuvaa niiden ulkonäöstä on, koska monta vuotta niitä olen etupihoilla katsellut. :)

  
Unikkoa tuossa ainakin on...

Suurin kuuliljamätäs lähti mun matkaan siksi, kun sille oli just sopiva paikka tuossa muiden kuuliljojen vieressä.

Tän maanmuokkausprojektin aloitin itse, mutta pakkohan se oli nakittaa avustajan tehtäväksi.. Tuo tatar kasvattaa melkosia rönsyilyjä ja aattelin vähentää niiden yksittäinnyppimistä ja myllätä muutaman neliömetrin kunnolla pistolapiolla. Se siis leviää aivan villinä. En uskalla katsoa naapurin pihan puolelle, nyt kun sitä ei ole mitenkään siistitty. Tuossa vihreän reunuksen sisällä kasvaa lipstikkaa. :b 
  
Etupihalle on tehty mm.tämä muutostyö. Tuo lähimpänä oleva kivireunus tehtiin mansikkamaalle. Ahomansikkaa kasvaa täällä ihan villinä siellä täällä. Ihan ihme paikoista löytyy taimia. Muutaman nypin talteen, kun tuosta rupesin voikukkia repimään ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuuliljaakin siihen toin. Katsotaan nyt tämänkin penkin kanssa, että mitä ihmettä silläkin tekee!!! :)))



Tähän väliin, ja lopuksi, muutama kuva ilta-ajelulta. Ihan vaan "mainostaakseni", kuinka makeessa paikassa saan asua. Nyt on 8:s kesä menossa. :)

 Korsholman vallit palaa... Ei vaan, joku oli ilmeisesti päättänyt sytyttää talonkokoisen juhannuskokon ennakkoon. 




 Maatalouskoulun peltoja ja taustalla häämöttää Wärtsilä.


 Kaukana häämöttää pieneläinhautausmaa. Siellä on Manu, Jussi ja Viljo. <3 




 Solrosen-puutarhamyymälään mulla on matkaa about 500 metriä. Vaarallista.




 Kasvihuoneita ja kummallisen näköinen varjo. ;)




 Puutarha-alan opiskelijoiden aikaansaannosta.


 Väsynyt lenkkeilijä. Opiskelija-asuntoloiden luona.


 Kotikatu.