Kärsi, kärsi. Saat kirkkaamman kruunun...

Mun on pitänyt avata tänne tota 'bonuselämä'-termiä. Niin hyvässä kuin pahassakin oon saanut bonuksia. Iso bonus elämässäni on tietenkin MS-tauti. Äkkiseltään ajateltuna se on aina vain huono bonus. Mutta ei se niin mee. Mulla on oikeesti elämässäni liuta tärkeitä asioita ja ihmisiä, joita mulla ei muuten olisi.

Nyt on taas pitkin kesää tullut niitä vähemmän-kivoja bonuksia, joiden takia mä nytkin makaan sairaalassa. Keuhkoveritulppa todettiin ihan yllättäen elokuun alussa ja nyt sit sen seurauksien kautta ja monen mutkan jälkeen hb ehti laskea 75:een. Tosin, tänään sunnuntaina 30.syyskuuta se oli vihdoin kunnolla nousussa, 90. Mulle on tiputettu litra ringerin liuosta,  2 pussia verta, 3 pussia jääplasmaa ja taas 2 pussia verta. Perjantai-iltapäivän jälkeen... sain ihan aluksi myös semmosen piikin, jonka piti hillitä verenvuotoa. Nyt vasta toimii. Mulla siis poistettiin hormonikierukka 4 viikkoa sit ja samalla löytyi myooma. Nämä kaikki yhdistettynä tulppaan ja Marevan(verenohennus)-lääkitykseen, aiheutti sen, että meinasin vuotaa kuiviin.... Nyt pistellään hepariinia aamuin illoin vatsanahkaan, marevania ei enää jatketa. Jollain tulppa-arvo pitää aisoihin saada. Jos nyt korjaantuu yksi asia, niin sit pitää saada korjaantumaan toinen ja sit ilmeisesti pitää tuumata, kuinka pidemmällä aikavälillä käy ja mitäs sit, jos ei käykään. Mitenhän nää jutut oikein sisäistäis, ja muistais?? Mitä seuraavaksi on tarkoitus tapahtua ja koska tiedetään lisää?? Todennäkösesti naistentautien osastolla vierähtää vielä muutama päivä. Keskiviikkona pitäis olla Tysabri-tiputus (MS-lääke). Katsotaan, kuinka sen kans käy.

Niistä hyvistä bonuksista, joiden takia mä oon oikeastaan edes tolpillani, haluan ihan ykkösenä mainita Alin. <3 En tiedä, miten tästäkin sotkusta jaksaisin rämpiä ylös- ja eteenpäin ilman sitä!! Seuraavana tulee meidän ihanat koirat Viivi ja Leksa sekä Tiikeri-kissu, jotka on ihan parasta lääkettä. Leksalla on kuulemma ollut mua kovasti ikävä, kun on nuollut mun tyynynliinaa. 2 vuorokautta oon siis nyt ollut pois kotoa. ;) Yksi iso ilonlähde on bonusmukulat Arttu, Riina ja Hanna. Ne on mulle tosi tärkeitä, vaikka harvoin nähdäänkin!

Tuo otsikko, 'kärsi, kärsi. saat kirkkaamman kruunun', rupee oleen jo pelkkä vitsi. Kyllä tässä nyt kärsitty on ihan tarpeeksi, mutta en mä mitään kruunua tästä tarvitte. Tai siis kuinkahan paljon ja kauan on oikein tarkoitus kärsiä, että se kirkkaampi kruunu ois käden ulottuvilla??

Bonuselämä otetaan bonuksena. Kaikki hyötykayttöön. Positiivinen negatiivari hakee vaikka väkisin ne hyvät bonukset.

Tämä teksti oli pakko saada 'muistiin'.  Note-to-self.

Outoa ja ihanaa.

Tämä päivä siis. Outo ja ihana. Vihdoin on virallisesti Retaleen 'kirjat' samassa osoitteessa allekirjoittaneen kanssa. Tuntuu oudolle, mutta ihanalle. Oudolle siksi, että eihän täs ny mikään muutu. Samalla sohvalla me ollaan kymppiuutisia katteltu jo hyvän aikaa. ;) Ihanalle siksi, että nyt tää on vieläkin virallisempaa. Yhdessäolon 2-vuotispäivä häämöttää nurkan takana.

Raivostuttavaa tässä päivässä oli se, että kulutimme aikaamme 2 tuntia Kelassa hermoja kiristellen. Kuinka voi olla edelleen niin tuskaisen vaikeaa saada aikaan toimivaa ja jouhevaa asiakaspalvelua?? Ei helvetti, että meinas käämit palaa... Asumistukiasioita käytiin kartoittelemassa, kun eihän sekään voi meidän tilanteessa mitenkään yksinkertainen homma olla. Ei tietenkään. Retaleella on vielä toiminimi, mutta firmalla ei ole mitään toimintaa eikä siis mitään tuloja. Mitä tarttee tehdä ja selvittää, kun tehdään asumistuen tarkistushakemus ja mitä ylläreitä voi olla odotettavissa. Varsin mukavaa paperinpyöritystä....juu ei.

Pyörittelen tässä kovasti mielessä kaikkia niitä kesän ajatuksia ja retkiä, mistä mun on tarkoitus tehdä jonkinmoista dokumenttia, mutta huomaan, että ilmeisesti mun kesä on ollut sen verran vauhdikas, etten tiedä mistä aloittaisin. Alusta ehkä kantsis... Mutta tätä mä mietin sit huomenna taas uusiksi. Nyt vois painua piakkoin vaaka-asentoon valmistautumaan taas yhteen sairaalapyrähdykseen huomenna. MS-lääke Tysabrin ois tarkoitus tipahdella suonistoon.

P.S. Näillä höpinöillä ei todnäk oo minkäänlaista 'markkina-arvoa'. Aivan sama, tää on mun 'päiväkirja'. ;D

Mä näitä polkuja tallaan...

... toivon mukaan vielä pitkään. :) Meinaa lopahtaa voimat taas vaihteeksi ja loppua vääntö mun jaksamisesta. Kaikenlaista tässä nyt on vaikuttajana, mutta kun tarkasti kuulostelen niin eipä nää sinänsä uusia juttuja oo. Pahempiakin notkahduksia flunssailun takia koettu. M(artta)S(erafiina) on niin kiukkuinen heti, jos reviirille tunkee jotain vieraita pöpöjä. ;) Hetki sit diagnosoitu veritulppakaan ei sinänsä hirveesti mun energiavarastoja lisännyt. Mutta onneksi nyt on syksy. Muuten en näkis kovinkaan paljon positiivisia asioita tässä olemisessa. Tai no, oikeestaan nyt valehtelin. Niitä hyviä juttuja on vaikka kuinka. Mutta, tän postauksen tarkoituksena oli tulla vain toteamaan, että kaikki on niin suhteellista ja asiat voi silti olla varsin mainiosti vaikka vähän kurjaa onkin. Paljon ois mielessä kliseitä. Mutta nyt päätän tähän. Uskon.

Bonuselämää.

I'm back. ;) Melkeen vuosi meni ilman yhden yhtä postausta blogiin. Pitkin kesää oon nyt kypsytellyt tätä jatkoa ja nyt päätin ryhtyä rupeamaan. Blogi sai uuden otsikon, vaikka ei kovin paljon eroa olekaan entiseen otsikkoon. Se sisältää kuitenkin yksinkertaisuudessaan paljon enemmän, ehkä. 

Aikuisikäni ei ole ehkä mennyt kuin Strömsössä, mutta sisältää silti suuria bonuksia.
Huonojenkin päivien varalle toivon saavani hyviä asioita ja ajatuksiani kirjoitettua muistiin. Ja toivottavasti se, että puhun monesti suoraan ja asioiden oikeilla nimillä, antaa myös muillekin jotain...

Yhdenlainen vertauskuva minusta ja arjestani. Itse taiteillut 'ralli'-kynnet kesän 2012 ensimmäisen moottoripyöräreissun kunniaksi ja sormessa haavanpeittona Bamsse-laastari.

Heinäkuun ensimmäinen perjantai-aamu vuonna 2012. Punkaharju klo 5. RakasRetales <3 Oltiin ajettu moottoripyörällä halki Suomen, läpi yön.