SÄÄSTÖLIEKKI JA LUSIKAT.

Vaikka kesä olikin hurjan vauhdikas moottoripyöräreissuineen, tuntui se menevän säästöliekillä. Kontio-ralli ja Rotta-ralli oli jälleen ihan parasta extremeä ja uskomattomia kokemuksia ajokilometreineen ja maisemineen.... Elokuussa tuli sitten pysähdys, ja selitys säästöliekille. Keuhkoembolia ja kiireesti aloitettu  verenohennuslääkitys. Näistä seuranneet oheistoimenpiteet ja vaivat johdattivat mut muutama viikko sitten sairaalaan, jossa matalin mitattu hemoglobiini-arvo oli 75. Heikkona oon siis ollut. Nyt on niin hyvä tilanne, että pääsin kuin pääsinkin aloittamaan kuntoutusjakson viime viikon keskiviikkona täällä Maskun Neurologisessa Kuntoutuskeskuksessa ja yksi tavoite jo saavutettu. Sanoin heti ensitapaamisella fyssarin kanssa, että tavoitteeni on käydä sauvakävelyllä. Tänään sen tein. 300-400 metriä, mutta hiki tuli!! :D

Ajatukset on mennyt vuoristorataa oman kunnon ja jaksamisen suhteen. Kotinurkissa ollessa asioita pyörittää näköjään ihan toisella lailla mielessä kuin täällä. Vertailukohteita, haasteita ja perspektiivejä löytyy molemmissa paikoissa, mutta ilmeisen erilaisia. Kotona huomaa ihan arkisissa asioissa oman erilaisuutensa ja omat rajoitteensa ja välillä ne tuntuu ihan vyöryvän päälle tukahduttaen kaiken. Täälläkin on tota samaa, mutta silti täällä katsoo mahdollisuuksia ja tilanteita vähän toiselta kantilta. Uupumuksen merkitys kyllä korostuu, mutta täällä kuntoutuksessa sille osaa olla enemmän armollinen. Ainakin joskus. ;) Tänään päivällä en osannut. Itku kurkussa yritin aloittaa korujen tekoa, mutta kun ei vaan tajunnut. Ei tajunnut ohjeita, ei tajunnut työkaluja, ei tajunnut mistä pitäisi aloittaa ja minkälaista korua ylipäätään tekisin. Ei vaan säästöliekkikään palanut. Niin tuskastuttavaa! Uupumus on sitten veemäinen homma, kun se ei välttämättä näy ulospäin, mutta sisäisesti lyö vaan tyhjää. Rajoittaa ihan hirveesti kaikkea! Viimeksi keväällä kuntoutuksessa tajusin, kuinka suuri merkitys kivuilla on mun arjessa ja pärjäämisessä, mutta kyllä nyt on taas tullut niin isolla vyöryllä tämän uupumuksen eli fatiikin kirous päälle. Tästä pääsenkin noihin lusikoihin, jotka otsikossa mainitsen. Törmäsin jokin aika sitten tarinaan, jossa neurologista sairautta sairastava nainen yritti selvittää kaverilleen, minkälaista on elää sairauden kanssa. Hän otti asiaa demonstroimaan lusikoita nipun ja antoi kaverilleen. Kun hän rupesi selvittämään omaa päiväänsä aamusta alkaen, lusikat vähenivät sitä mukaa, kun nainen suoritti jonkin hyvin yksinkertaisenkin jutun. Kuten esim. aamiainen ja vaatteiden päällepukeminen. Kun tarina oli edennyt iltapäivään, oli lusikoita enää muutama jäljellä. Silloin nainen avasi asiaa lisää ja kertoi, kuinka lusikat kuvaavat energiaa/voimavaroja. Jos kello on 14.00 ja lusikoita on jäljellä 3, niin tekosensa on mietittävä melkoisen tarkkaan. Eli monesti menee niin, että sitten arvotaan voittajat. Käynkö kävelyllä ja siirrän suihkun aamuun, viikkaanko pyykit ja syön jonkun muun valmistaman ruuan. Jos käyn koirien kanssa ulkona, niin jaksanko itse suihkuttaa ja kuivata kurat ja ravat koirista? Noin niinkuin kärjistäen.... Ja kun musta tuntuu, että ne lusikat on muutenkin vaan pelkkiä muovilusikoita...

Hirveesti toivoisin, että lähipiiri tämän ymmärtäisi. Hirmu huono omatunto vaivaa turhan usein sen takia, kun en jaksa. Ja aina välillä sit jaksan, mutta kun tunnin päästä voi olla taas ihan toinen juttu. Tähän lusikka-tarinaan liittyen kirjoittelen varmaan huomenna lisää jatkoa Ystikseni kanssa käydyn keskustelun teemaan 'Kärsimys jalostaa'. Puran muutaman oivalluksen. Jos jaksan!!!!