Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. elokuuta 2011

Positiivareilta lainattua, taas...

OLE ROHKEASTI SINÄ

  


Minä uskallan olla se ihminen, joka olen: keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen, oudon edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen, joskus ratkaisujen edessä pelokas, hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä, ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

Vielä paljon muutakin minä olen, jotain, mitä ei aina osaa kuvailla. Minä uskallan katsoa itseäni, rakastaa itseäni sellaisena kuin olen.

Ja antaa myös muiden nähdä minut tällaisena, rakastetaan minua sitten tai ei.

-Ulrich Schaffer

 ----------------------------------------------
Ei helppoa, ei yksinkertaista, eikä aina edes realistista. Mutta silti toivottavaa. ;D 

torstai 25. elokuuta 2011

Hidastamisvinkkejä.

Vaikkakin juuri pääsin sanomasta, kuinka tylsää tämä kykenemättömyys ja hidas elämä on, niin huomaan kuitenkin, että hidastamista mäkin kaipaan. Marttojen Hidastamisvinkkejä.

NIIN YKSINKERTAISTA

  


Älä koskaan pyydä ketään tekemään mitään sellaista, mitä sinä et ole tehnyt etkä haluakaan tehdä. Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Mistä sinä et pidä, eivät varmaan toisetkaan pidä.

Et halua itseäsi tuupittavan, hekään eivät halua että heitä tuupitaan. Et pidä siitä, että sinua kohdellaan ylimielisesti. Hekään eivät halua itseään kohdeltavan niin.


Työskentelisit mieluummin jonkun kanssa kuin jonkun käskyläisenä. Niin myös he. Vihaat ihmisiä, jotka lyövät sinut lyttyyn kun olet antanut kaikkesi, mutta epäonnistunut.


.. Niin yksinkertaista se on!


-R. Perot

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kertomus...

...siitä, miten kotini on linnani ja pahin viholliseni. Rakastan kotiani ja sitä ympäröiviä maisemia, mutta inhottavaksi asiat muuttuu aina silloin, kun tulee voimalla eteen tosiasiat. Kuinka paljon oikeastaan tarvitsenkaan apua moneen hyvinkin yksinkertaiseen ja monelle itsestäänselvään asiaan. Moneen asiaan pystyn kyllä ihan itsekin, mutta koska rakastan kotiani ja kotona tehtäviä asioita (siivousta lukuunottamatta!!!) sekä omien kätteni luovia tuotoksia, on monesti kotona oleminen pelkkä kirous. Tänään tämä asia vain kärjistyi, kun flunssa vie voimat, omin jaloin en edes autolle kunnolla jaksaisi kävellä. Matkaa alle 20 metriä. Silloin huomaa vain ja ainoastaan ne asiat, joita en kykene itse hoitamaan. Ja tässä rytäkässä pitäisi uutta avustajaakin jaksaa metsästää... Kyllä osaakin olla elämä välillä niin totaalisen turhauttavaa!!! Silti, moni pienikin onnistuminen saattaa helpottaa ja tuo lisääkin itsevarmuutta. Niinhän tässä kesän aikana on jo käynytkin. Monesti. Mutta miksi siitä tunteesta ei osaa pitää kiinni kotona? Miksi vaivun taas synkkyyteen kaikkine hankaluuksineni? Ehkä tälläkin vuodatuksella on jotain tekemistä lääkärinlausunnon kanssa, jonka juuri sain kuntoutusta varten. Se oli aika raakaa luettavaa oman sairauden tilasta. Nyt tarvin todellakin voimia jatkamaan näitä pieniä sisustuksellisia puuhia, mitä syksy toi tullessaan. Niistä ehkä tuleekin voimaa, koska näen kädenjälkeni. Vaikkakin se on vain tavaran toiseen paikkaan siirtämistä. Mutta se on mun tekemä siirto. Niin ja muuten siitä siivouksesta... melkein antaisin mitä vain, että jaksaisin itse esim. matot viedä ulos ja vielä hakata ne!!

perjantai 19. elokuuta 2011

Horjuvaa tasapainottelua.

Eiköhän otsikko ole paras ilmaisuni kuvaamaan oloani. Ja arkista elämääni. Siksi toivon edes joitain asioita ympärilleni, jotka eivät niin kamalasti horjuisi, vaan joista voin ja uskallan ottaa tukea. Se, onko kyseessä ihminen, eläin, asia tai tavara, luonto tai ympäristö, on sivuseikka silloin, kun siitä hyödyn saan ja samalla jotain, joka kannattelee. 


Tietynlainen positiivisuus ja hyvän etsiminen ja näkeminen kaikessa auttaa tähän vaivaan, kun vaan uskaltaa avata portit ja antaa positiivisuuden tulla lähelle. Ja vaikka positiivisuus ideologiana toimii lukuisille kanssakulkijoille, niin osalle meistä se vaan on jotain täyttä humpuukia. Mutta se on jokaisen oma asia. Minä olen siitä saanut ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, joita olen ihan onnistuneesti (aina joskus ja silloin tällöin) tuonut omaan elämään. Tietyssä tilassa lausahdus ´Kaikki on ihan hyvin´ vituttaa aivan suunnattomasti eikä se auta vaikka sitä kuinka hokisi ja hakkaisi päätä seinään. Mutta kas, kun aikaa kuluu, huomaat ihan yhtäkkiä, että ilman yhtään pään seinään kopautusta, näin se vain on. Kaikki on ihan hyvin. Siihen kyllä yleensä tulee aina jatkeeksi se kuuluisa ´mutta´... mutta tulkoon. Ei tosiasioita voi kieltämään ruveta. Pakkohan se on myöntää, että on hankalaa ja tukalaa ja ärsyttävää ja kivuliasta ja ahdistavaa ja ja ja.... mutta kun muistuttaa itseään kaikesta huolimatta, että KAIKKI ON IHAN HYVIN, kyllä se aina jossain vaiheessa jotenkin helpottaa. 

Mä suosittelen edelleen Positiivareita!! Mulle ne lukuisat, ihan äkkiseltään puutaheinää- diibadaaba-jutut, aukes pari vuotta sitten, että näinhän nää asiat ihan oikeesti menee. Ja nyt oli taas selkeästi aika nostaa Positiivisuus esille, kun tietty ilo ja into sekä luottamus hyvään oloon rupes katoamaan. 

Positiivareilta Ajatusten aamiaiselta lainattua:
"Vaikka kukaan ei voikaan mennä ajassa taaksepäin
ja aloittaa kaikkea alusta, kuka tahansa voi aloittaa
nykyhetkestä, jolloin lopusta tulee ihan uudenlainen."

JOS HALUAT LISÄÄ, OLE ENEMMÄN

  


Paras investointi tulevaisuuteen on omaksua tapa tehdä aina hieman enemmän kuin mistä maksetaan. Ellet voi hyvin, mene tapaamaan lääkäriä, mutta älä valita työtä tehdessäsi. Ellei sinulla ole rahaa, pyydä sitä pankista, mutta älä syytä työtä ongelmistasi. Kun teet työtä mielessäsi vain ne asiat, joita sinä haluat ja tarvitset, ei työsi tule koskaan olemaan sinulle mitään muuta kuin raha, jonka siitä ansaitset. Sinä saatat tulla sillä hyvin toimeen, mutta onnistumiset odottavat heitä, jotka antavat itsestään aina hieman enemmän kuin saamansa palkkio.

Ihminen saattaa tehdä samaa työtä 30 vuotta omaamatta kuin yhden vuoden kokemuksen, jonka hän on toistanut 30 kertaa. Hän saavuttaa maalin lähtemättä koskaan edes liikkeelle. Kotitehtävien laiminlyöminen työssä on aivan yhtä tuhoisaa kuin koulussakin. Onnistumisia ei saavuteta vaatimalla, vaan lisäämällä jatkuvasti omaa henkilökohtaista painoarvoa.


Älä koskaan pelkää ilmaista sitä, mitä on sydämelläsi. 
Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki, jonka loimussa
voi monta kuukautta lämmitellä käsiään joku jota rakastat 
tai joku jonka tunnet vain ohimennen.

LATAA DYNAMIITTIA AJATUKSIISI

  


Vahvaksi tekevät ajatukset ovat määrätietoisia: "Pystyn kyllä sietämään sen, kyllä kaikki järjestyy, tulen pääsemään läpi, ehkä tässä on minulle opetus, vastoinkäyminen kehittää luonnetta, olen luja, jos yritän niin pystyn saamaan tästä kaikesta hyötyä, kun tämä on ohi niin olen viisaampi".

Uudet ajatukset eivät tietenkään aluksi ole mitenkään totunnaisia. Ajattelutapasi on yhtä lailla opittu kuin se tyyli jolla sidot kengännauhasi. Mutta pitäydy tieten tahtoen ajattelemaan voimakkaammin, ja eipä aikaakaan, niin siitä tulee tottumus. Lopulta ihmettelet, miksi olet koskaan ajatellut toisin.

Haluaisitko olla vahvempi? Haluaisitko olla tunneperäisesti tyynempi stressaavina aikoina? Haluaisitko seistä lujana pylväänä silloin kun ympärilläsi olevat horjuvat? Varmasti haluaisit. Tässä on keino. Muuta ajatuksiasi. Tee niistä vahvempia.

Etkö usko siihen?
Siinäpä ensimmäinen muutettava ajatus.

torstai 18. elokuuta 2011

Pientä päivitystä.



Eipä tästä blogistani tullutkaan mikään automaattisesti päivittyvä, edes viikottain sisältöä saava päiväkirja. Reissu- ja retkipäiväkirjat on jäänyt tekemättä, vaikkakin ajoja ja retkiä on kyllä tehty. Laitan tähän väliin joitain kuvia kesän reissuilta ja retkiltä ja sen jälkeen jään miettimään, miten sitten jatkaisin...


Kontio-ralli 1.-3.7.2011 Kolin Future Freetime, Kopravaara. Kontrolli Polvijärvi.













Reitti (sis. taukopaikat): Hämeenkyrö -Siivikkala -Tampere -Orivesi -Längelmäki -Jämsä -Jyväskylä -Hankasalmi -Pieksämäki -Varkaus -Heinävesi -Polvijärvi, Lomakeskus Huhmari -Polvijärvi -Kolin Future Freetime. Takaisin tullessa: Joensuun ja Liperin kautta samaa reittiä takaisin lähes samoilla taukopaikoilla ja Tampereen ja Pirkkalan kautta Nokian ohitse Häijään liikenneympyrään ja Haukijärvelle Hämeenkyröön. 1000 km!!


Rottaralli 29.-31.7.2011, Ristiina


















Moottoripyöräretkien lisäksi käytiin myös mm. merellä, Raippaluodossa ja Wanhalla Markilla mukuloiden kanssa. Muutama otos näiltä reissuilta:
























 


Tähän loppuun lainauksena tämän aamun ajatus: 
 "Minusta onni on kykyä vainuta tilaisuus ja tarttua siihen.
Jokaisella on joskus huonoa tuuria, mutta jokaisella on myös mahdollisuutensa. Ihminen, joka pystyy hymyilemään vastoinkäymisilleen ja tarttumaan tilaisuuteen, pärjää kyllä."  

Samuel Goldwyn

Tähän kiteytyy moni asia. :D 

Jatkankin blogiani nyt sillä periaatteella, että jos ei ole mitään kirjoitettavaa, laitan ehkä vain kuvia. Ja koitan parhaani mukaan jakaa positiivisen ajattelun voimaa omilla, tai lainatuilla kirjoituksilla.... Näin ne ainakin jossain muodossa jäävät muistiin.