Höpinää, löpinää ja rahanhajua.

Onpas ollu taas uuvuttavia päiviä. Pahentaa asiaa, kun omat ajatukset laukkaa kilometrin edellä eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään. Ainakaan mitään hyödyllistä. Syöminenkin on ollut taas pari päivää mitä sattuu, kun ei maistu ja nälkä kuitenkin olis. Semmonen häiritsevä pikkunälkä :D Tänään aamulla sain itselleni aamukahvin seuraksi ihan leipävärkitkin pöytään ja sain jopa syötyäkin. Kunnes sitten Töppötassu tuli paapan kanssa aamulenkiltään, lehmänpaskalta haisten. Ei maistunut metwursti-leipä enää. :)) Onneksi meidän yhteiselo on opettanut rakkaalle betoniporsaalleni, että tietyissä tilanteissa ei leikitä tai kiukutella. Suihkutus ja shamppoopesu sujuu hienosti ja kuivauskin melkeen hienosti. Nytkin sen oli pakko välillä puristella itseään niin, että kylppärin seinät vaan valui vesipisaroita. Kuitenkin antaa kuivata itsensä hyvin ja osaa laskea, että kaikki tassut on käyty läpi :)) Tunti suihkun jälkeen Leksa nukkui eteisessä ulko-ovea vasten selällään ja hoiti näin mahanalusen kuivatuksen loppuun itse! 

Yksi lempinimi tuossa tulikin taas mainittua. Nimittäin betoniporsas. Osaa nimittäin olla juuri yhtä häiritsevästi tiellä kuin tämä teillä ja työmailla nähty alkuperäinen. Ja joskus tuntuu, että on yhtä painavakin. Ja ympäristöön sopivasti, täällä majailee ainakin viikonloppuisin lisääkin maatilan eläimiä. Nimittäin käpylehmä Viivi. Tikkujalat ja punkero keskikroppa. :)  

Tuli mieleen, että oonhan mä saanut järkevääkin aikaiseksi tällä viikolla!! Värjäsin Ystiksen tukan, raitoja kahdella värillä. Kun värit oli päässä, uskalsin tunnustaa ääneen, etten edes muista, koska tommosen urakan viimeksi olisin tehnyt... Hyvin sujui, mitä nyt pieni arviointivirhe värissä. Harmitti, kun olin ollut liian varovainen väriä valitessa ja tummemmista raidoista ei tullut ollenkaan tummat. :(( Mutta silti lopputulos miellytti kovastikin. Tiedetään vaan ens kerralla, että reilusti tummempaa väriä saa laittaa siihen tukkaan!! ;D 

Niin ja aasinsiltaa pitkin kuninkaallisiin häihin. Tuijotin tietysti kampauksia, ja hiuksia yleensä. Jotenkin mua kummaksutti, että yleinen ajatus oli se, kuinka hatun kanssa sillä tukalla ei niin väliä oo. Esim. morsiamen äidin hiuksiin kiinnitin huomiota, kun kuontalo näytti siltä, että pikkasen oli föönattu kuivaksi ja otsatukka jotenkin muotoiltu. Epäsiisti. Hienot, näyttävät hatut ei mun mielestä pelkästään kruunaa ketään... Tämä on ammattitauti, en pääse eroon siitä, että tietyissä tilanteissa ensin kiinnitän huomioini hiuksiin/kampauksiin. :D Joskus kouluaikoina meille sanottiin, että jos vain mahdollista, pitäkää huoli siitä, että ette osallistu samoihin juhliin mihin olette tehneet yhdenkään kampauksen. Totta, koska sitä tuijottaa vaan kuinka monta pinniä on tipahtamaisillaan tai mitä ihme takkua tossa takaraivollakin on ja morsiamen kukkakoristekin on ihan vinossa! Kukaan muu ei huomaa mitään... Ja lopuksi, paljastan salaisuuden, jonka yksi kouluttaja kertoi about 18 vuotta sitten. Mistä tuntee hyvän kampaajan? Siitä, kuinka hyvin se osaa peittää jälkensä! :D 

Nyt rouva Retales siirtyy odottelemaan herra Retaleen saapumista ja keräämään voimia huomisiin syntymäpäivä/vappubileisiin!!


 

Hauskanpitoa ja historiaa

Neljään päivään saa mahtumaan monenmoista, kun on oikeanlainen tiimi kasassa. Pääsiäiseen siis kuului pyöräilyä, mopoilua, ulkoilua, pihatöitä, ostoksia, kyläilyä, sukulointia, herkuttelua, oleilua, historiaa ja kauneudenhoitoa. :D Tytöt tutustuivat kummityttööni ja pelailivat sekä piirtelivät yhdessä parisen tuntia. Kiva fiilis, että pikkuhiljaa yhdistyy tämä bonus-poppoo ja mun muut tärkeät ihmiset. Ja eläimet. Viivi-russelikin pääsi "nalkuttamaan" Welmu-russelille, kuinka nuoren pojan kuuluisi vanhempaa naista lähestyä. Maanantaiksi oli sovittu retki Vanhan Vaasan raunioille ennen Retaleen ja likkojen lähtöä. Minä siis matkaan mopolla, muut pyörällä ja koirat juosten. Tokihan nelijalkaiset oli jo ihan näännyksissä puolessa välissä matkaa, vaikka etäisyys kotoa raunioille on kilometri. Pyörätiellä muutenkin helpompaa, että koirat on kyydissä, joten Leksa mun jalkoihin ja Viivi syliin. Ja hienosti kulki karavaani. Minä kärjessä, koirat kyydissä ja mukulat välissä ja Retales hännillä. Kuulemma ohimenevistä autoista oli ihan sormilla osoiteltu hauskaa mopokuljetusta. :D Tutkittiin Triviaalikoulun kivijalkaa ja Pyhän Marian kirkon raunioita ja kertoilin Vaasan historiasta sen, minkä osasin. Kaikilla oli hauskaa ja innokkaasti tutkittiin kaikki kivet ja nurkat. Retkellä meinas käydä Leksalle köpelösti, kun päätti yhtäkkiä lähteä kauas autotien toiselle puolelle tervehtimään ohimeneviä koiria. Muuten olivat olleet irti Viivin kanssa, tosi nätisti ja innokkaasti meidän mukana kierrelleet, seuranneet lähes kantapäillä. Onnea oli karkumatkalaisella mukana, koska autot ehtivät jarruttaa ajoissa! Kaahasin mopolla tien viereen hakemaan Puupää pois ja silloin meinas vielä prätkän alle jäädä. Koiranulkoiluttaja, jonka koiria siis Leksa oli halunnut moikata, totesi vain, että onneksi ei kuinkaan käynyt. Yhtään ei ainakaan vihainen ollut, toisin kuin minä... ennenkaikkea itselleni. :/ Istahdettiin vielä nurmikolle juomaan vettä ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä, Leksa visusti remmissä! Poislähtiessä pakkasin taas koirat kyytiin ja kuskasin karavaanin yhden "historiallisen" reitin kautta kotiin. Nimittäin Ristikan raitin. Vaasalaiset ja Klamydia-fanit tunnistanee. ;D Korsholman vallit tuli myös tutuksi, erittäin historiallinen paikka sekin. Näkyy muuten mun keittiön ikkunasta, muistomerkkikin. Oli melkoisen pieni olo, kun pitkästä aikaa olin itsekin käynyt raunioilla ja muistuttanut itseäni siitä, minkälainen historia näillä kulmilla on. Se on läsnä koko ajan vaikka sitä ei aina muista. Ja nämä maatalouskoulun maat on entisiä kuninkaan maita, siis Ruotsin. Siitä osoitekin, Kuninkaankartanontie. Vaasanhan on perustanut Kaarle IX ja nimi tulee hallitsijasuku Vaasan mukaan. Linkki niille, joita vois enemmänkin kiinnostaa:   http://www.vaasa.fi/Suomeksi/Etusivu/Tietoa_Vaasasta /Vaasan_historiaa  Historiapläjäyksen tietojen lisäksi tytöillä oli kotiinviemisinä värjätyt tukat ja lakatut kynnet sekä uudet takit ja tuliterät pyöräilykypärät. Retaleella oli kuulemma ollut hyvin väsynyttä matkaseuraa Pirkanmaalle ajellessa, mutta ruoka oli Juustoportilla maistunut!! Aurinko ja retkeily teki kaikille todella hyvää.

Vanhakin jo nuortuu ja sairas ihan notkistuu :)

Pakko kirjoittaa muistiin, vaikka sit vaan omaksi iloksi. Innostuttiin lähtemään taas pyörä/mopolenkille tutkimaan ympäristöä ja takaisin kun tultiin, innostuttiin vielä Retaleen kanssa haravoimaan ja lakaisemaan etupihaa. Että siis mulla on joku nyt pielessä, kun pystyn tekemään tämmösiä fyysisiä hommia. Eihän tää nyt tunnu ollenkaan työkyvyttömyyseläkeläisen hommalta, kun haravanvarressa rehkii. :D Noh, enhän mä kuitenkaan kauaa jaksa, mut jaksan kuitenkin. Huippaa sen verran, että jo senkin takia täytyy istua hetki ennenkuin jatketaan ruuanlaitolla. Mutta monta hyvää tekijää tässä on, ilmeisesti, kun saa aikaan aivan huiman suuren eron jaksamisessa. Verrattuna siis oloon, joka oli esim.vielä 3 viikkoa sitten... Ihanaa kulkea ja katsella, kun mullasta tunkee esille kevättä ja kesää ja perhosia lentelee kymmenittäin. Ja ihanaa, että mä pystyn niistä nauttimaan!

Hetken huilitauko :)

Tällä hetkellä olen yksin kotona. Retales, likat ja kaikki elukatkin on ulkona. Nautin hetken hiljaisuudesta. :D Tämä asetelma kokonaisuudessaan, eli uusioperheellisyys, on toiminut uskomattoman hienolla ja yllättävän kivalla tavalla. Mukulatkin sanoi eilen, että on tosi kivaa kun Isi on mun kans ku nekin sit pääsee tänne mun luo. Yritti ne tosin käyttää mun olemassaoloa jo hyväksi, koska kaupassa ollessamme suurin silmin esittelivät, kuinka he ihan ehdottomasti tahtoisivat ja nimenomaan tarvitsisivat juuri sellaiset lelut!! Ihan älyttömän kalliit ja pieniä rikkimeneviä osia täynnä... Ilmoitin, että mulla ei ole rahaa ja että nyt kyllä saatte isänne kanssa keskustella. Mä en siis luvannut juuta enkä jaata, mutta hyvin olivat aatelleet, että mä varmaan suostun heti. :D Ja olikin kiva huomata, että Retales oli ihan samaa mieltä mun kanssa, että liikaa hintaa pienille muovinpalasille, joten lelut sai jäädä kauppaan. Sen sijaan ostettiin pyöräilykypärät!! 
Kaikki kirppislöydöt, mitä itse (tai avustajani) oon likoille löytänyt, on otettu riemuiten ja hirmu onnellisesti vastaan. Ja ihmetellen, ku täällä onkin ihan sopivia vaatteita heille kaapissa!! :D 
Ehkä se aika on vielä tulossa, että kunnolla ruvetaan "äitipuolelle" vittuilemaan, mutta toistaiseksi tämä kuvio on mennyt ihan erilaisia polkuja kuin mitä on uusioperheiden tarinoita tottunut kuulemaan. Yhtenä päivänä tuli puhetta siitä, kuinka sit kesällä vois olla pidemmänkin aikaa täällä. Retales tuumas, että kun ei hän voi pitkiä aikoja olla ku töitäkin pitäs ehtiä tehdä. Kysyin tytöiltä, että tarvitaanko mä välttämättä edes sitä täällä koko aikaa. "No ei!!", oli vastaus yhdestä suusta. 
Illalla mennään nyt moikkaamaan mun kummilapsia. Varsinkin Annin tapaamista tytöt odottaa kovasti sekä Welmu-koiran. Jackrusselin terrieri sekin :) Nyt älämölö on siirtynyt talonseunustalle ja fillarit näyttää olevan parkissa. Joten oma-aika tältä päivää on ohitse. :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...part 2

Totesin, että on ihmeellistä ja hieman outoa, mutta parempi näin kuitenkin. Soittelin eilen illalla Retaleen exälle, että mitä vaatetta kannattaa laittaa tyttöjen mukaan ja mitä varavaatetta täällä on. Kyselin myös trullitteluintoa. Ja jutusteltiin niitä näitä. Tokihan tommonen on outoa, mutta koska se on mahdollista, niin miksi tehdä asioista turhan hankalaa?! Lasten etuahan tässä kaikki ajaa...

Toinen ihme juttu, tai siis puhelu, tuli soitettua tänään. Oma exä käy läpi prosessia, joka tulis jokaiselle meistä yllätyksenä. Ei siitä nyt sen enempää, mutta asiasta keskusteltuamme juttu jatkui muutenkin. Hassua, että olen tämän exä-asian kanssa niin tasapainossa tai jotain, että hyvin rauhassa kerroin lopuksi, kuinka se on muuten ihan hyvä tyyppi, mutta ei sen kans yhdes asua voi. Tunti kuukaudessa, kun elukoita käy kattomassa, riittää! Totes nauraen:Samoin! Mun varsinainen asia oli, että tois mulle Ruåtsin puolelta, Haaparannasta Falksalttia, kun sinne on menossa. Ja kyllä, ihan löytyy IcaMaxin hyllystä suolaa, jonka merkki on Falksalt. :D   No joo, eiköhän nyt ex-aiheet oo taas hetkeksi aikaa käsitelty... 

Nyxä-aiheeseen----> jännittää, kuinka taas jaksan 4 päivää mukuloiden kyläilyä. Enkä nyt tarkoita ollenkaan sitä, ettäkö niistä todellakaan mitään vaivaa olisi, vaan sitä, kuinka maltan hillitä itse itseäni, että voisin vähän jaksottaa ja säästellä voimiani. Kun niin kovasti haluan tehdä YHDESSÄ, koko porukalla, kaikkea kivaa. ÄijänRetales onneksi vähän toppuuttelee, vaikka sehän niitä ideoita mulle nimenomaan on antanut. :D :D  
Enköhän mä taas avaa sanaista katiskaani siitä, kuinka mun loppujen lopuksi tässä(kin) kävi. Rauhallista, aurinkoista ja keväistä Pääsiäistä. Virvotaan varvotaan kukin tyylillään! :)
 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Löytyyhän niitä, kaikensorttista, uutta ja hämmästyttävää. Upea tunne, kun oman takapihan mettikössä tallusteli 2 metsäpeuraa. Ihan rauhassa ja välillä pysähdellen. Ennen en ollut sellaisia näin läheltä nähnyt, eikä täällä meilläpäin niitä aiemmin ole liikkunut. Menin takapihalle ja kävelin tasamaalla niin pitkälle kuin pääsin ja mut kyllä huomattiin, mutta eipä niillä peuroilla mikään kiire näyttänyt olevan. Kyllä vaan taas tuli mieleen, että ne on niin pieniä juttuja, mistä se hyvä olo tulee. Ja miten mieli saadaan rauhottumaan. 

Ja tästä pääsenkin sopivasti heiluen aasinsiltaa toiseen aiheeseen. Fysioterapiassa tuli käytyä. Ja pitkästä aikaa jaksoin käsipunteilla tehdä jotain niin, että ihan lämmin tuli. :) Alkuveryttelynä olin jo kävellyt pitkin käytävää semmonen sata metriä ja sit vielä kävelymatolla 10 minuuttia... Nyt ensimmäisen kerran julkisesti sen sanon, että taitaa uusi lääke mulle sopia. Tai ainakin jaloille. :) Ihan ällistyttävä ero niiden toimimisessa. Toki hyvin pieni, mutta silti jotain. En vielä viikonloppuna uskaltanut tätä ääneen sanoa, ettei vaan taika raukea... Perjantaina yli tunti ostoksilla isossa marketissa ja lauantaina kirpparikierros ja taas isoon markettiin. Eikä Äijänretaleen tarvinnut edes puntata mua autoon marketin parkkipaikalla, kun viimeinkin kotiin lähdettiin! :D Huimaus haittaa edelleen kävelyä ja tasapainoa saa hakea. Jännityksellä odotan seuraava lääkesatsia kolmen viikon päästä, koska mun odotukset todellakin on aika korkealla tän suhteen. Toivon myös, että pääsen kuntoutukseen taas, koska sieltä oon aina saanut lisää henkistäkin voimaa tälle niin epätasaiselle polulle. Mieliala kohoaa ja ahdistuskin helpottaa kummasti heti, kun vähän jotain jaksaa IHAN ITSE! 

Pääsiäisestä ja neljästä lomapäivästä aion nauttia. Äijänretales tulee tyttöjensä kanssa tänne. Ja ottavat fillarit mukaan! Retkelle siis suuntaamme, minä mopolla, ainakin historiallisia paikkoja katsomaan Vanhan Vaasan rauniolle ja tietenkin tätä koulun aluetta kiertämään, heppoja katselemaan ainakin. Ja aitatalkoot ois tarkotus pitää, saadaan lumen runtelema takapihan aita edes jotenkuten koirienpitäväksi. Ja haravointia ja siistimistä olis kans. Ja sit mehukestit takapihalla tyttöjen kans ja jos hyvin käy, saan pukea tytöt trulleiksi ja lähettää ne karkinhaku-matkalle! Ja ja ja.... Taidan olla eniten innoissani, koska Äijänretales jo vähän toppuutteli, että katotaan ny mitä kaikkee jaksetaan ja ehditään. Ja että kait meidän kannattaa vähän tytöiltäkin kysyä, mitä haluavat!! Höh, mut ku mä haluuuuun :D :D 

Nyt ruokaa nassuun ja pari asiaa hoitamaan keskustaan. Kylläpä nyt muka kuulostaakin energiseltä tää touhu.... 

Mitenhän akan käy? Kirjoittelen tässä samalla taas kuntoutushakemusta ja toivon todellakin, että Kela ymmärtäis tilanteen. Onhan tää nyt itsellekin ihmeellistä yrittää kuvailla omaa tilannetta ja kuntoutuksen tarvetta ja hyötyä, kun koko ajan toivoo, että Tysabri tekis ihmeitä eikä kuntoutusta tarvittais. Tiedetään, täysin utopistinen ajatus. 

Mutta siis, koska mä haluan kävellä ja tehdä ja toimia niin paljon kuin vain mahdollista eli paljon enemmän kuin nyt, laitoskuntoutus olis välttämätön lisä viikottaisen fysioterapian päälle. Ja tämän tuntuu tiedostavan lähinnä kaikki muut paitsi oma neurologi ja Kela. 

Valon määrä ja kukkapenkeistä tunkevat tulppaanit ja muut keväiset ilmiöt lisää vain tarvetta toimia. Mulla on muuten niin hyvä olla, koska mulla on niin rakas mies rinnallani. Vaikkakin suurimman osan ajasta vain tunnetasolla, koska välissä on 200 km. Mä kuitenkin kärsin joka päivä siitä, että oon tietynlainen kontrollifriikki ja kaikki pitäs olla valmista hetinyt. En haluais aina odottaa, että mua autetaan! Jatkuvaa tasapainottelua, kirjaimellisestikin. Nyt kuitenkin lähden tekemään jotain sellaista, minkä voin tehdä ihan itse. Teuvo maanteiden kuningas on sitä varten. Leksa lenkille ja mamma tuulettumaan!

Täytyy edes kokeilla...

Niin, väännetään Katiskalle rautalangasta. :)

Jospa osaisin kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti päiväkirjamaisesti blogia... Vaatii tutustumista ja vääntämistä ja kääntämistä, että opin käyttämään blogia ja kaikkea sitä, mitä hyötyä tästä voipi olla. Tarkoitus on, että mietin ja pohdin "ääneen", herätän ajatuksia. Terapiaa itselleni ja toivon mukaan jollekin jotain luettavaa vaikka vain ajankuluksi...
 
Jos tuhoa ei voi välttää, otetaan siitä kaikki ilo irti!!! :D