Tällä hetkellä olen yksin kotona. Retales, likat ja kaikki elukatkin on ulkona. Nautin hetken hiljaisuudesta. :D Tämä asetelma kokonaisuudessaan, eli uusioperheellisyys, on toiminut uskomattoman hienolla ja yllättävän kivalla tavalla. Mukulatkin sanoi eilen, että on tosi kivaa kun Isi on mun kans ku nekin sit pääsee tänne mun luo. Yritti ne tosin käyttää mun olemassaoloa jo hyväksi, koska kaupassa ollessamme suurin silmin esittelivät, kuinka he ihan ehdottomasti tahtoisivat ja nimenomaan tarvitsisivat juuri sellaiset lelut!! Ihan älyttömän kalliit ja pieniä rikkimeneviä osia täynnä... Ilmoitin, että mulla ei ole rahaa ja että nyt kyllä saatte isänne kanssa keskustella. Mä en siis luvannut juuta enkä jaata, mutta hyvin olivat aatelleet, että mä varmaan suostun heti. :D Ja olikin kiva huomata, että Retales oli ihan samaa mieltä mun kanssa, että liikaa hintaa pienille muovinpalasille, joten lelut sai jäädä kauppaan. Sen sijaan ostettiin pyöräilykypärät!!
Kaikki kirppislöydöt, mitä itse (tai avustajani) oon likoille löytänyt, on otettu riemuiten ja hirmu onnellisesti vastaan. Ja ihmetellen, ku täällä onkin ihan sopivia vaatteita heille kaapissa!! :D
Ehkä se aika on vielä tulossa, että kunnolla ruvetaan "äitipuolelle" vittuilemaan, mutta toistaiseksi tämä kuvio on mennyt ihan erilaisia polkuja kuin mitä on uusioperheiden tarinoita tottunut kuulemaan. Yhtenä päivänä tuli puhetta siitä, kuinka sit kesällä vois olla pidemmänkin aikaa täällä. Retales tuumas, että kun ei hän voi pitkiä aikoja olla ku töitäkin pitäs ehtiä tehdä. Kysyin tytöiltä, että tarvitaanko mä välttämättä edes sitä täällä koko aikaa. "No ei!!", oli vastaus yhdestä suusta.
Illalla mennään nyt moikkaamaan mun kummilapsia. Varsinkin Annin tapaamista tytöt odottaa kovasti sekä Welmu-koiran. Jackrusselin terrieri sekin :) Nyt älämölö on siirtynyt talonseunustalle ja fillarit näyttää olevan parkissa. Joten oma-aika tältä päivää on ohitse. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti