Höpinää, löpinää ja rahanhajua.

Onpas ollu taas uuvuttavia päiviä. Pahentaa asiaa, kun omat ajatukset laukkaa kilometrin edellä eikä keskittymisestä meinaa tulla mitään. Ainakaan mitään hyödyllistä. Syöminenkin on ollut taas pari päivää mitä sattuu, kun ei maistu ja nälkä kuitenkin olis. Semmonen häiritsevä pikkunälkä :D Tänään aamulla sain itselleni aamukahvin seuraksi ihan leipävärkitkin pöytään ja sain jopa syötyäkin. Kunnes sitten Töppötassu tuli paapan kanssa aamulenkiltään, lehmänpaskalta haisten. Ei maistunut metwursti-leipä enää. :)) Onneksi meidän yhteiselo on opettanut rakkaalle betoniporsaalleni, että tietyissä tilanteissa ei leikitä tai kiukutella. Suihkutus ja shamppoopesu sujuu hienosti ja kuivauskin melkeen hienosti. Nytkin sen oli pakko välillä puristella itseään niin, että kylppärin seinät vaan valui vesipisaroita. Kuitenkin antaa kuivata itsensä hyvin ja osaa laskea, että kaikki tassut on käyty läpi :)) Tunti suihkun jälkeen Leksa nukkui eteisessä ulko-ovea vasten selällään ja hoiti näin mahanalusen kuivatuksen loppuun itse! 

Yksi lempinimi tuossa tulikin taas mainittua. Nimittäin betoniporsas. Osaa nimittäin olla juuri yhtä häiritsevästi tiellä kuin tämä teillä ja työmailla nähty alkuperäinen. Ja joskus tuntuu, että on yhtä painavakin. Ja ympäristöön sopivasti, täällä majailee ainakin viikonloppuisin lisääkin maatilan eläimiä. Nimittäin käpylehmä Viivi. Tikkujalat ja punkero keskikroppa. :)  

Tuli mieleen, että oonhan mä saanut järkevääkin aikaiseksi tällä viikolla!! Värjäsin Ystiksen tukan, raitoja kahdella värillä. Kun värit oli päässä, uskalsin tunnustaa ääneen, etten edes muista, koska tommosen urakan viimeksi olisin tehnyt... Hyvin sujui, mitä nyt pieni arviointivirhe värissä. Harmitti, kun olin ollut liian varovainen väriä valitessa ja tummemmista raidoista ei tullut ollenkaan tummat. :(( Mutta silti lopputulos miellytti kovastikin. Tiedetään vaan ens kerralla, että reilusti tummempaa väriä saa laittaa siihen tukkaan!! ;D 

Niin ja aasinsiltaa pitkin kuninkaallisiin häihin. Tuijotin tietysti kampauksia, ja hiuksia yleensä. Jotenkin mua kummaksutti, että yleinen ajatus oli se, kuinka hatun kanssa sillä tukalla ei niin väliä oo. Esim. morsiamen äidin hiuksiin kiinnitin huomiota, kun kuontalo näytti siltä, että pikkasen oli föönattu kuivaksi ja otsatukka jotenkin muotoiltu. Epäsiisti. Hienot, näyttävät hatut ei mun mielestä pelkästään kruunaa ketään... Tämä on ammattitauti, en pääse eroon siitä, että tietyissä tilanteissa ensin kiinnitän huomioini hiuksiin/kampauksiin. :D Joskus kouluaikoina meille sanottiin, että jos vain mahdollista, pitäkää huoli siitä, että ette osallistu samoihin juhliin mihin olette tehneet yhdenkään kampauksen. Totta, koska sitä tuijottaa vaan kuinka monta pinniä on tipahtamaisillaan tai mitä ihme takkua tossa takaraivollakin on ja morsiamen kukkakoristekin on ihan vinossa! Kukaan muu ei huomaa mitään... Ja lopuksi, paljastan salaisuuden, jonka yksi kouluttaja kertoi about 18 vuotta sitten. Mistä tuntee hyvän kampaajan? Siitä, kuinka hyvin se osaa peittää jälkensä! :D 

Nyt rouva Retales siirtyy odottelemaan herra Retaleen saapumista ja keräämään voimia huomisiin syntymäpäivä/vappubileisiin!!