Lyhyesti, mutta ei mitenkään ytimekkäästi...

Vappukin oli ja meni. Onkohan tää bloggailu tuhoontuomittu jo alkumetreillä, kun en jaksa tai en meinaa ehtiä kirjoittaa?? Nytkin olis mietteitä ylös, tai alas, kirjoitettavana. Ehkä kuitenkin ylös, en jaksa ruveta ruottiksi vääntään. (Skriv ner på svenska. Toim.huom.) Hurjasti asioita, jotka ovat pistäneet tärkeysjärjestysmuistutukset soimaan ja pienistä ihanista asioista nauttimisen entistä enemmän ykkössijalle. Eihän tämä mun olo ja elo muuten olis kuin yksi kasa valtavaa sontaa ja sekamelskaa ja suusta syytäisin todnäk pelkkää vittuilua. Juu, fyysinen olo on melko tukala, psyykkeestä puhumattakaan. Ahdistuksenestolääkkeen annosta on nostettu ja ahistus pahenee taas ennenkuin helpottaa. Siihen asti yritän keskittyä hengittämiseen ja niihin 'vitun hienoihin pikkujuttuihin'!!! Älkää toki ymmärtäkö väärin, mikään hyvä perusasia ei ole muuttunut. Siis edelleen Retales on rakas ja usko hyvään huomiseen on vahva. Kävin tänään pitämässä harjoitusnäyttöluennon aikuislähihoitajaopiskelijoille, ja palaute oli pelkästään hyvää. Se, että voin ja saan puhua asiasta, josta todellakin jotain tiedän, antaa ihmisarvoa. Se kun tuntui luisuneen kadoksiin jokunen vuosi sitten ja sitä (arvoa) pitää aina välillä muistutella, että tallella se on!!! Nyt nappaan Crowmooren tyhjäksi ja sit Retales ja koirat kainaloon ja unten maille. Niin, tossa tuo edelleen retajaa, on tehnyt 'etätöitä'. :D)