Joka tapauksessa, viikko sitten sain yhden "tutkinnon" suoritettua. Eipä se mitenkään vaativa sinänsä ollut, itsensä kehittämistä ja oman asian kertomisen opettelua ja esityksen/luennon kasaamista. Mutta se anti, mitä kokemuskoulutuksesta sain muilta, on korvaamatonta! Opin itsekin paljon uutta ja näen monta asiaa uudella tavalla. Esimerkiksi sen, että keliaakikon elämä voi olla ihan yhtä tuskallista ja invalidisoivaa kuin pyörätuolissa istuvan joka hetki pahoista kivuista kärsivän tyypin. Siis ihan esimerkkinä vaan..
Pihatyöt ja ennenkaikkea rikkaruohot kutsuu taas! Olen jo aloitellut, ihan itse tai avustettuna sekä yhteistyössä. Kiviäkin olen jo kantanut! :)) Tämä asumismuoto tukee mun pärjäämistä ja kuntouttavaa toimintaa, muutenkin kuin vaan ramppien ja kynnysten poiston muodossa. Saan mennä ulos ja samantien ruveta tekemään ruumiillista työtä jaksamisen mukaan. Teeppäs sama kerrostalossa, nou kän duu!! Ja elukat sitte, kissu saa rauhassa käydä vessassa pellon reunalla ja päiväunilla puskan alla auringossa ja Leksa ja Viivi saa juosta pitkin maita ja mantuja. Jos en jaksa tai pääse lenkittämään, niin takapihalla on tilaa paskoa!! :D
En oikeesti vois viettää tällaista elämää kuin nyt vietän, jos jossain kerrostalossa joutuis asumaan. Eilisiltana kävin viimeisellä ajelulla lainassa olleella nojapyörällä Leksa seurana, lehmiä ihmettelemässä. Tai siis toisinpäin. Lehmät ihmetteli meitä. Mä en oikeestaan ollut ollenkaan kiinnostava vaan Leksa ja ennenkaikkea mun pyörä. Sitä tökittiin, maisteltiin ja haisteltiin, tungokseen asti. Yksi lemmu innostui Leksasta niin, että aidan viertä laukaten seuras sitä. Ihania mulkosilmiä ja kilttejä! Selvästi tunnistavat ihmisen, koska mä en ollut mitenkään kiinnostava saati pelottava. Taidetaan tänäänkin mennä moikkaamaan, tosin mopolla. Nojakki tosiaan haettiin pois. :((
Se oli muuten ihan huippuvehjes, ihan hengästykseen asti jaksoin sillä polkea. Muuten en jaksa/pysty liikkua niin, että hengästyisin muutakuin joskus juoksumatolla kävellen, kun saan pitää käsituista kiinni. Nojapyöriä pitäis ihan oikeesti saada VKS:n valikoimiin niin, että niitä vois saada kuntoutuskäyttöön liikuntaesteinen samoin kuin esim. sähkömopon saa itsenäisempään kulkemiseen ja kävelyn apuvälineeksi. Täytyykö nyt tehdä jonkinlainen kansalaisaloite?? Esim. Seinäjoella, Turussa ja Tampereella niitä KUULEMMA keskussairaaloilla on...
Huomenna taidan suunnistaa tuohon naapuriin koulupuutarhalle viettämään inspiroivaa iltaa. Nähtävää, kuultavaa ja ehkäpä vähän kukkaostoksia. Rentouttava, rauhallinen Retales-viikonloppu olis tilauksessa, ens viikolla ohjelmassa mm. MS-päivän viettoa keskiviikkona keskustassa, avustajan kanssa lipaston hionta ja maalaus sekä keittiönpöytäprojektin aloitus ja työpöydän tuunausta.
Tsemppiä ;)
VastaaPoistaTänne on niin vaikeeta kommentoida, tai saada kommentti läpi, nyt onnistuin ;)
VastaaPoistaIhania juttuja, ihana et oot saanu kokeilla totA pyörää, mullekki ois varmasti mahtava, kolmipyörä joka mul on, on tosi vaarallinen, kaatuu helposti!
Mahtavaa lukea, jatkahhan samaan malliin. Retaleelle terkkuja :)
Nojapyörä on ihan huippu, ja mäkin pelkäisin vaan kaatuvani kolmipyöräsellä. ://
VastaaPoista