Tulipahan oltua... Ja elukoista riittää monelle ja moneksi!

Ihmettelen itsekin, kuinka tällä uupumuksen määrällä onnistuu edes jonkinlainen järkevä osallistuminen ja keskustelu. Aina sillon tällöin. Mutta kun tarkemmin aattelen, ihan hyvinhän tänpäivänen(kin) kokoustelu sujui. Liiton edustajia ja yhdistyksen hallitusta paikalla ja ihan yleishyödyllistä aivoriiheä pidettiin. On kiva aatella, että oma mukanaolo on tosi monelle hyödyksi, vaikka hirveesti ei jaksakaan asioiden eteen tehdä. Mut eiks se niin oo, et tekemistä ja toteuttamista varten on hallitus. Puheenjohtaja heiluttaa nuijaa. Tai on vaan se nuija. ;D 

Pieni huoli oli päivän aikana se, kuinka Viivi ottaa mun poissaolon. Eipä sillä mitään hätiä ollut. On kuulemma nukkunut vaan, kun mun äitee oli käynyt elukoita katsomassa. Ilmeisesti sillä ollut ajatus, että kamalaa kun ne täällä nyt itkee ja kärsii kun mamma on päivän poissa. Juu ei :) Paitsi että Viivi on siitä hauska tapaus, että sehän ei syö mitään, jos joutuu jäämään yksin ja nytkin sen syömistä pitää "valvoa", että suostuu syömään, koska Viivin Isi ei oo paikalla :)) Faijakin oli ehtinyt aamupäivällä ottaa hetkeksi koirat sen luo ja ViiveliVooveli oli siellä kyllä itkenyt ja nyyhkinyt ääneen kun piti päästä takas kotiin, sänkyyn nukkumaan ;) Että tämmöstä jenkkaa, kyllä tää on hauskaa puuhaa tää eläintarhailu. 
Kissa on hyväksynyt täysin uuden kirjoituspöydän ja Retaleen toimistokamat, koska nukkuu pöydällä tavaroiden joukossa jo kolmatta päivää, aina sisällä ollessaan. Ja tosiaan, täällä ei ole enää muuta kuin Leksan aiheuttamaa hässäkkää kissan suhteen, kun sitä pitää paimentaa. Muuten on niin hauska seurata, kun Viivi pääsee oikein lähelle Tikrua ja itkee ja ulvoo ja puhuu ja huiskuttaa häntää ja ja ja.. yrittää kaikkensa, että kissu leikkis sen kanssa!! Ja Tikrun korvat sojottaa suoraan sivuille ja silmät on viiruina. Matala murina paljastaa, että ei ole halukas leikkimään pienen valkoisen russelin kanssa. Ja russeli on niiiin pettynyt! 
Iltalenkki sujui jo ihan kaavan mukaan. Ensiksi faijalta hakemaan koirankeksit ja sitten tuhatta ja sataa sinkoilemaan sinnetännetonne. Riemua ei voi olla huomaamatta. Nythän ne tosin jo kuorsaa täyttä häkää. Retales jätti siis Viivin tänne, koska se olis joutunu olemaan pajalla paljon yksin. Tällä hetkellä Retales makaa Taysissa piuhoissa, unitutkimuksessa. Piuhoja kuulemma melkoinen määrä ja valvontakamera seuraa vielä livenä. Mielenkiintoinen kokemus taatusti ja toivomushan on, että jotain selvää helpotusta saataisiin mm.kuorsaukseen. Kun mun korvatulpat ei meinaa piisata äänieristeenä. ;D) 

Mutta nyt voisin yrittää paikata omaa univajettani, ja toivoa kovasti, että kissa olis hieman rauhallisempi yöjuoksujensa ja ärsyttävän pikku yönälkänsä kanssa. Hyvin epätodennäköstä, 15 vuotta samat rutiinit. Mutta ainahan voi toivoa ;D)