...vaikka vähän hankalaa. Tukalaakin usein. Uskomatonta mitä mieli saa aikaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Pahimmat notkahduksethan tulee käsi kädessä. Ja tukkii kaiken. Sitten otetaan käyttöön muunlaiset voimavarat ja pidetään hauskaa ja nautitaan, vaikka ensi alkuun vähän väkisin....
On kumma, mitä kotonaoleminen teettää. Siis kotona on hyvä ja turvallinen olla. Tiettyyn pisteeseen saakka. Kun alkaa seinät ahdistamaan ja kaikki mahdolliset tekemiset, joita vois ja pitäis tehdä, mutta kun ei jaksa ja pysty, on aika suunnata taas muualle. Vaikka hammasta purren...
Eilen ja tänään on avustajan kanssa saatu piha ja koti siihen kuntoon, että voi hyvillä mielin lähteä reissuun ja parantamaan oloa. Retaleshan se parasta lääkettä on muutenkin ollut, nyt vaan suunnataan yhdessä kivojen, rakkaiden ja ihanien ihmisten luokse Pirkanmaata kiertäen. Ja sitä moottoripyöräilyäkin testataan. Mä oon ihan oikeasti onnekkaassa asemassa, että voin kuitenkin lähteä, vaikka muuten vähän hankalaa onkin. Ja taas tulee todennäköisesti monta uutta ja kivaa muistoa, joiden voimalla voi seuraavankin notkahduksen kestää paremmin. Kyllä se niin vaan on, että niitä hyviä ja kivoja asioita pitää kerätä vähän varastoon, vaikkakaan ei sais koko ajan varautua pahimpaan... Taidan olla vähän semmonen positiivisuus-narkkari. Mä haluan sitä hyvää ja paljon ja usein. Kun oikein kiukuttaa, niin on vaan hyvä muistaa, että kaikki on oikeesti ihan hyvin. Tälläkin pärjää. Eilen juteltiin psykiatrinkin kanssa kaikenmaailman taolaisuudesta yms. Siinä tuli mieleen tarina intiaanista ja kahdesta sudesta. Toinen hyvä, toinen paha. Kun viisas vanha päällikkö antoi nuorelle intiaanille tehtäväksi miettiä, kumpi kahdesta sudesta jää eloon, ei vastaus ollutkaan helppo... Mutta silti ihan itsestäänselvä. Se, jota ruokit.
Tästä sit pitäis olla taas helppo jatkaa. Pakkausta, ja malttamattomana odottaen huomista.
Pitkä, kuuma kesä, ja mä aion ELÄÄ sen....tavalla tai toisella. ;D
http://www.youtube.com/watch?v=nDw9qKHDJlg
Tämä on mun elämää. Päiväkirjaa en koskaan ole oppinut pitämään. Fiilispohjalta edetään ja kirjoittamani tarinat, aiheet, tapahtumat sekä kiinnostukset rönsyilee. Uutta, vanhaa, historiaa tai nostalgiaa. Ylläreitä ja reissupäiväkirjaakin, aina välillä. Toisenlaista arkea.
Täällä uusi lukija ilmoittautuu mukaan! :D
VastaaPoistaIhana tuo sun positiivinen asenne! Mäkin oon aina ollut ikuinen optimisti, kaikesta on aina pitänyt repiä jotain positiivista, ja jos muuta ei löydy niin mustaa huumoria sitten ainakin. Nykyisin sen aina välistä unohtaa, mutta kiva että on ihmisiä ja blogeja ja sen sellaisia muistuttamassa siitä.
Tuo susitarina on muuten tosi hyvä, pistää todella miettimään asioita. Että kumpaa sitä itse yleensä ruokkii.
Oikeesti välillä, positiivisuus on perseestä!!! Mut siltihän se kuitenkin näyttää naamansa ja sit taas ollaankin, että no joo joo, onhan tää tallailu ehkä jonnin verran mieluisampaa, jos vaikka vähän hymyilis. (Ja muistaa hengittää!!)Ikuinen optimisti saa siis aina välillä "slap in the face", mutta MUSTA HUUMORI on ollut pelastajani, ja ympärillä ja lähelläni olevien on siihen tullut tottuman, jos eivät jo sitä valmiiksi itsekin viljele! ;D
VastaaPoistaTää mun kirjoittelu purkautuu päiväkirjamaisena muistiona, eniten itselleni. Mutta nyt kun mainitsit, että tätä on ollut kiva lukea, niin tadaa!! Positiivisuus perkele vaan nostaa taas päätänsä. Eli kiva kun liityt joukkoon. :)