Arjen suunnittelu- ja organisointitaakkaa...

Totesin itselleni, että ei oo heleppoo. Ei. Väsyneenä, keskittymiskyky- ja hahmotusrajoitteisena ruveta järkkäämään avustajan vaihtoa. Sitä vaan taas kavahtaa kovastikin omaa tilaansa, kun tosiaan arkiset ja yksinkertaisimmatkin asiat tulee laittaa riviin ja pinoon ja muistaa listata, että uusikin avustaja pääsee mun arkeen ja kotiin soluttautumaan. Ei siinä mitään, arvostan suuresti sitä työtä, jonka avustaja luonani ja kanssani tekee. Eikä hänellekään helppoa ole tulla vieraan ihmisen kotiin ja ruveta olemaan se ns.päävastuullinen huushollin pyörittämisessä. Ainakin fyysisesti. Tiedän tästä tunteesta jotain, ehkä, kenties, koska koko työurani lähihoitajana olen tehnyt ihmisten, perheiden, asiakkaiden ja potilaiden kotona!! 
Tuntuu se vaan edelleen niin omituisen oudolta, ja raivostuttavalta, että täytyy rakentaa omat päivänsä ja menonsa ja tekemisensä muiden ihmisten varaan. Aina täytyy miettiä, koska täällä on seuraavan kerran joku, joka mahdollisen ruuan laittaa ja tiskikoneen tyhjää, kauppakasseja kantaa ja pölyt pyyhkii... vaihtelevalla menestyksellähän mä saan näitä itsekin hoidettua, mutta kun sitä ei koskaan tiedä etukäteen, minä päivänä onnistuu. Nyt aloittava avustaja on jälleen ihan täysin erityyppinen kuin edeltäjänsä ja muutaman tunnin aion leikata työtunneistakin, koska osa tehtävistä on helposti siirrettävissä viikonloppuihin ja yhdessä Retaleen kanssa tehtäviksi. Tilanteeni on siis ihan erisorttia kuin silloin kun sain nämä 18h/viikko. Erosin exästä ja kodinmuutosta ja tavaroiden roudausta ja uuden arjen opettelua oli agendassa. Ja pääsin toteuttelemaan itseäni avustajani avulla kaikenlaisissa projekteissa ja itseni kasauksessa. ;)) Nyt tosiaan olen huomannut, kuinka tilanne on muuttunut ja että mulla on oikeesti hyvä ja ihana Miäs, jonka kanssa voin tehdä samantyyppisiä projekteja ja joka auttaa mua myös silloin, kun en itse kykene ja apua pyydän. Vaikka ei asia tai työ sinällään niin kiinnostaisikaan, auttaa silti. ;)) 

Rauhoitan siis arkeani ja vähennän avustajan läsnäoloa tarkoituksella. Rajaan omia projektejani ja teetän avustajallani todennäköisesti vain kodinhoidolliset yms. tehtävät ja yritän rauhoittaa vapaa-aikaani ja selvitä kaikenmaailman luovuuspuuskista ja projekteista omin ja/tai Retaleen voimin. Nyt kuitenkin lopettelen löpinäni ja painun maalaamaan taas yhtä keittiön tuolia. Sekin projekti lähenee jo loppusuoraansa, kenties... sopivasti. :D



-------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------

Tähän loppuun sopivasti viittaus taas ajatuksen voimaan...

IRTI AUTOMAATTIOHJAUKSESTA

Monet ihmiset eivät ole perillä hyvien tunteiden voimasta. Kun jotain mukavaa tapahtuu, he tuntevat olonsa hyväksi. Kun jotain ikävää tapahtuu, he tuntevat olonsa kurjaksi. He eivät tajua, että heidän tunteensa ovat syy siihen, mitä heille tapahtuu.

Kun he reagoivat negatiivisesti johonkin tapahtuneeseen, he synnyttävät lisää negatiivisia tunteita ja saavat vastaanottaa lisää negatiivisuutta. He joutuvat omien tunteidensa noidankehään.

He ovat kuin hamsteri juoksupyörässään, ja heidän elämänsä kulkee ympyrää, josta ei ole pääsyä mihinkään. He eivät oivalla, että muuttaakseen elämäänsä on muutettava värähtelytaajuutta.

-Rhonda Byrne/Secret

Mitä jos valtaosa sairauksista johtuukin sairaista ajatuksista...

Hyvän ystäväni tämänhetkinen terveydentila ja hänelle esitetty vaihtoehto aiheuttajasta, sai ajattelemaan. Ei ehkä sinänsä ollenkaan hyvä, että ajattelen vieläkin enemmän tätä mielen salattua voimaa, mutta ihmismieli on niin valtavan suuri mysteeri, että aivan huomaamatta sitä ajautuu synkkiin syövereihin ja ajatuksista tulee tosia. Realiteetti on kuitenkin se, että ihmismieli ei kaikkea voi vain "kuvitella", tai itse luoda. Suurin osa sairauksista on kuitenkin ihan fysiologisesti selitettäviä eikä psyykkeen rakentamia. Mutta ehkä kuitenkin se, miten näiden "oikeiden" sairauksien kanssa pärjää, johtuu sitten niin monesta tekijästä. Pelosta ja luovuttamisesta tai luottamuksesta hoitoon ja lääkitykseen. Mutta esimerkiksi omalla kohdallani, saan jatkuvasti noottia Retaleelta, että lopettaisin jatkuvien lääkepakkausten sivuvaikutusten lukemisen. Koska hyvin näppärästi olen jo vuosia saanut oireet luettua juuri sivuvaikutuksiksi ja taas lopetetaan yksi lääke ja vaihdetaan toiseen. Ja oirelistan tarkkailu alkaa taas alusta... Todellisiakin sivuoireita on kyllä ollut, mutta kuinka moni on niin sanottuja plasebo-oireita?? Nyt kun taas aloitin yhden uuden lääkkeen yöksi, jonka oli tarkoitus auttaa uneen ja kipuihin, pystyin sen luottavaisin mielin kyllä aloittamaan ja käyttämään kolmena yönä. Lopetin, koska nukuin todella pelottavan sikeästi ja päivät olivat ihan takkuisia. "Puuroa". Lopetin siis taas yhden lääkkeen, jota en voisi kuvitella syöväni niin kauaa, että kroppa siihen tottuisi ja puuro-olo helpottaisi. Mutta kuinka paljon tästäkin olosta olisi ollut sitä psyykkistä laatua, kysynpä vaan. Mutta ihan heti en kuitenkaan lääkettä jatka... 

Kova tahto, itseluottamus ja päättäväisyys auttavat sairauden, ja terveyden, hoidossa. Mutta nuo pelkästään eivät kuitenkaan tilannetta pelasta!! Mutta noista riippuu kuitenkin pitkälti se, että miten hoidot ja lääkkeet auttavat. Ja heti, kun itse menetän luottamusta tulevaan ja omiin kykyihin, pelko huonommasta huomisesta valtaa alaa, rupean heikkenemään entisestään. Kun mieli on jumissa, jalat ei toimi... olen huomannut. Kun usko huomiseen ei ole vahvimmillaan ja pelko valtaa alaa, voi silloin hyvinkin helposti asiaa ja oloaan vielä pahentaa. Mutta myös parantaa.... "Olet mitä syöt" sanotaan, kun ruuan terveysvaikutteista puhutaan. Mutta sopinee myös psyykkeeseen. Tässä kirjoituksessa ei missään nimessä ole kyse siitä, että todellisia fyysisiä vaivoja ja sairauksia tulisi laittaa vain suosista psyykkeen piikkiin!! Mutta kun minä ainakin olen psykofyysinen kokonaisuus, toinen ei pelaa ilman toisen toimintaa. Rauhallista tasapainoista tilaa ja oloa etsiessä, tulee joskus (monesti) ylilyöntejä ja mennään ojasta allikkoon. Jokainen toimii eritavoin vaikka tilanteet saattaisivatkin vaikuttaa hyvin suoraviivaisilta ja samankaltaisilta. Jokaiseen vaivaan ei kannata kuitenkaan lähteä hakemaan ensitilassa apua länsimaisesta lääketieteestä vaan ihan jostain muusta vaihtoehdosta. Mutta todelliset ruumiilliset vaivat ja sairaudet täytyy tutkia ja hoitaa. Psyyke ei pääse parantumaan tai toimimaan kunnolla, jos todellista vaivaa ei löydy tai sitä ei lääkitä. Epätietoisuus on epävarmuuden kaveri... Jokaisella meistä on omat konstimme ja toiselle toimii yksi ja kolmannelle toinen konsti. ;)) Jos mikään konsti ei tunnu toimivan, jostain suunnasta sitä apua silloin lähtee etsimään.


En nyt oikeasti tiedä, saako tästä tekstistä ollenkaan selkoa tai ymmärtääkö kukaan, mitä yritän ajaa takaa. Itse olin ilmeisesti vailla tämän sortin päivitystä. Ja itseluottamuskin aina vähän nousee, kun näen tuon sivun ylälaidassa olevan kuvan!!! Nyt lopetan tältä erää tän psykolöpinän mutta toivon, että joitain kommentteja tänne ilmestyis. :D

Lainattua Positiivisuutta. :)

Keskiviikko 7.9.2011

AAMUN AJATUS Hyviä asioita elämässä ei saa erillään, vaan ne tulevat kaiken muun mukana. Me tarvitsemme vain hyvän siivilän.

SINUN ON MÄÄRÄ ONNISTUA

Sinulla on kyky saavuttaa haluamasi; olemuksessasi on kaikki kuviteltavissa olevat mahdollisuudet. Tähtää aina korkeammalle kuin mihin luulet pääseväsi. Tulet hyvin usein huomaamaan, että kun mielikuvituksesi päästää kykysi irti, voit saavuttaa minkä tahansa päämäärän. Jos ihmiset tarjoavat sinulle elämäsi varrella apuaan tai viisauttaan, ota se kiitollisena vastaan. Opit paljon niiltä, jotka ovat käyneet edelläsi.

Älä silti koskaan pelkää tai epäröi poiketa tavanomaiselta reitiltä ja suunnistaa omille teillesi, jos sydämesi ilmoittaa, että se on oikea suunta sinulle. Säilytä aina usko siihen, että lopulta onnistut kaikissa tekemisissäsi, äläkä milloinkaan unohda sinnikkyyden, kurinalaisuuden ja päättäväisyyden arvoa.

Sinun on määrä olla sellainen, miksi olet unelmoinut tulevasi.

-Edmund O´Neill