Mitä jos valtaosa sairauksista johtuukin sairaista ajatuksista...

Hyvän ystäväni tämänhetkinen terveydentila ja hänelle esitetty vaihtoehto aiheuttajasta, sai ajattelemaan. Ei ehkä sinänsä ollenkaan hyvä, että ajattelen vieläkin enemmän tätä mielen salattua voimaa, mutta ihmismieli on niin valtavan suuri mysteeri, että aivan huomaamatta sitä ajautuu synkkiin syövereihin ja ajatuksista tulee tosia. Realiteetti on kuitenkin se, että ihmismieli ei kaikkea voi vain "kuvitella", tai itse luoda. Suurin osa sairauksista on kuitenkin ihan fysiologisesti selitettäviä eikä psyykkeen rakentamia. Mutta ehkä kuitenkin se, miten näiden "oikeiden" sairauksien kanssa pärjää, johtuu sitten niin monesta tekijästä. Pelosta ja luovuttamisesta tai luottamuksesta hoitoon ja lääkitykseen. Mutta esimerkiksi omalla kohdallani, saan jatkuvasti noottia Retaleelta, että lopettaisin jatkuvien lääkepakkausten sivuvaikutusten lukemisen. Koska hyvin näppärästi olen jo vuosia saanut oireet luettua juuri sivuvaikutuksiksi ja taas lopetetaan yksi lääke ja vaihdetaan toiseen. Ja oirelistan tarkkailu alkaa taas alusta... Todellisiakin sivuoireita on kyllä ollut, mutta kuinka moni on niin sanottuja plasebo-oireita?? Nyt kun taas aloitin yhden uuden lääkkeen yöksi, jonka oli tarkoitus auttaa uneen ja kipuihin, pystyin sen luottavaisin mielin kyllä aloittamaan ja käyttämään kolmena yönä. Lopetin, koska nukuin todella pelottavan sikeästi ja päivät olivat ihan takkuisia. "Puuroa". Lopetin siis taas yhden lääkkeen, jota en voisi kuvitella syöväni niin kauaa, että kroppa siihen tottuisi ja puuro-olo helpottaisi. Mutta kuinka paljon tästäkin olosta olisi ollut sitä psyykkistä laatua, kysynpä vaan. Mutta ihan heti en kuitenkaan lääkettä jatka... 

Kova tahto, itseluottamus ja päättäväisyys auttavat sairauden, ja terveyden, hoidossa. Mutta nuo pelkästään eivät kuitenkaan tilannetta pelasta!! Mutta noista riippuu kuitenkin pitkälti se, että miten hoidot ja lääkkeet auttavat. Ja heti, kun itse menetän luottamusta tulevaan ja omiin kykyihin, pelko huonommasta huomisesta valtaa alaa, rupean heikkenemään entisestään. Kun mieli on jumissa, jalat ei toimi... olen huomannut. Kun usko huomiseen ei ole vahvimmillaan ja pelko valtaa alaa, voi silloin hyvinkin helposti asiaa ja oloaan vielä pahentaa. Mutta myös parantaa.... "Olet mitä syöt" sanotaan, kun ruuan terveysvaikutteista puhutaan. Mutta sopinee myös psyykkeeseen. Tässä kirjoituksessa ei missään nimessä ole kyse siitä, että todellisia fyysisiä vaivoja ja sairauksia tulisi laittaa vain suosista psyykkeen piikkiin!! Mutta kun minä ainakin olen psykofyysinen kokonaisuus, toinen ei pelaa ilman toisen toimintaa. Rauhallista tasapainoista tilaa ja oloa etsiessä, tulee joskus (monesti) ylilyöntejä ja mennään ojasta allikkoon. Jokainen toimii eritavoin vaikka tilanteet saattaisivatkin vaikuttaa hyvin suoraviivaisilta ja samankaltaisilta. Jokaiseen vaivaan ei kannata kuitenkaan lähteä hakemaan ensitilassa apua länsimaisesta lääketieteestä vaan ihan jostain muusta vaihtoehdosta. Mutta todelliset ruumiilliset vaivat ja sairaudet täytyy tutkia ja hoitaa. Psyyke ei pääse parantumaan tai toimimaan kunnolla, jos todellista vaivaa ei löydy tai sitä ei lääkitä. Epätietoisuus on epävarmuuden kaveri... Jokaisella meistä on omat konstimme ja toiselle toimii yksi ja kolmannelle toinen konsti. ;)) Jos mikään konsti ei tunnu toimivan, jostain suunnasta sitä apua silloin lähtee etsimään.


En nyt oikeasti tiedä, saako tästä tekstistä ollenkaan selkoa tai ymmärtääkö kukaan, mitä yritän ajaa takaa. Itse olin ilmeisesti vailla tämän sortin päivitystä. Ja itseluottamuskin aina vähän nousee, kun näen tuon sivun ylälaidassa olevan kuvan!!! Nyt lopetan tältä erää tän psykolöpinän mutta toivon, että joitain kommentteja tänne ilmestyis. :D