Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 13. syyskuuta 2011

Arjen suunnittelu- ja organisointitaakkaa...

Totesin itselleni, että ei oo heleppoo. Ei. Väsyneenä, keskittymiskyky- ja hahmotusrajoitteisena ruveta järkkäämään avustajan vaihtoa. Sitä vaan taas kavahtaa kovastikin omaa tilaansa, kun tosiaan arkiset ja yksinkertaisimmatkin asiat tulee laittaa riviin ja pinoon ja muistaa listata, että uusikin avustaja pääsee mun arkeen ja kotiin soluttautumaan. Ei siinä mitään, arvostan suuresti sitä työtä, jonka avustaja luonani ja kanssani tekee. Eikä hänellekään helppoa ole tulla vieraan ihmisen kotiin ja ruveta olemaan se ns.päävastuullinen huushollin pyörittämisessä. Ainakin fyysisesti. Tiedän tästä tunteesta jotain, ehkä, kenties, koska koko työurani lähihoitajana olen tehnyt ihmisten, perheiden, asiakkaiden ja potilaiden kotona!! 
Tuntuu se vaan edelleen niin omituisen oudolta, ja raivostuttavalta, että täytyy rakentaa omat päivänsä ja menonsa ja tekemisensä muiden ihmisten varaan. Aina täytyy miettiä, koska täällä on seuraavan kerran joku, joka mahdollisen ruuan laittaa ja tiskikoneen tyhjää, kauppakasseja kantaa ja pölyt pyyhkii... vaihtelevalla menestyksellähän mä saan näitä itsekin hoidettua, mutta kun sitä ei koskaan tiedä etukäteen, minä päivänä onnistuu. Nyt aloittava avustaja on jälleen ihan täysin erityyppinen kuin edeltäjänsä ja muutaman tunnin aion leikata työtunneistakin, koska osa tehtävistä on helposti siirrettävissä viikonloppuihin ja yhdessä Retaleen kanssa tehtäviksi. Tilanteeni on siis ihan erisorttia kuin silloin kun sain nämä 18h/viikko. Erosin exästä ja kodinmuutosta ja tavaroiden roudausta ja uuden arjen opettelua oli agendassa. Ja pääsin toteuttelemaan itseäni avustajani avulla kaikenlaisissa projekteissa ja itseni kasauksessa. ;)) Nyt tosiaan olen huomannut, kuinka tilanne on muuttunut ja että mulla on oikeesti hyvä ja ihana Miäs, jonka kanssa voin tehdä samantyyppisiä projekteja ja joka auttaa mua myös silloin, kun en itse kykene ja apua pyydän. Vaikka ei asia tai työ sinällään niin kiinnostaisikaan, auttaa silti. ;)) 

Rauhoitan siis arkeani ja vähennän avustajan läsnäoloa tarkoituksella. Rajaan omia projektejani ja teetän avustajallani todennäköisesti vain kodinhoidolliset yms. tehtävät ja yritän rauhoittaa vapaa-aikaani ja selvitä kaikenmaailman luovuuspuuskista ja projekteista omin ja/tai Retaleen voimin. Nyt kuitenkin lopettelen löpinäni ja painun maalaamaan taas yhtä keittiön tuolia. Sekin projekti lähenee jo loppusuoraansa, kenties... sopivasti. :D



-------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------

Tähän loppuun sopivasti viittaus taas ajatuksen voimaan...


IRTI AUTOMAATTIOHJAUKSESTA

  


Monet ihmiset eivät ole perillä hyvien tunteiden voimasta. Kun jotain mukavaa tapahtuu, he tuntevat olonsa hyväksi. Kun jotain ikävää tapahtuu, he tuntevat olonsa kurjaksi. He eivät tajua, että heidän tunteensa ovat syy siihen, mitä heille tapahtuu.

Kun he reagoivat negatiivisesti johonkin tapahtuneeseen, he synnyttävät lisää negatiivisia tunteita ja saavat vastaanottaa lisää negatiivisuutta. He joutuvat omien tunteidensa noidankehään.

He ovat kuin hamsteri juoksupyörässään, ja heidän elämänsä kulkee ympyrää, josta ei ole pääsyä mihinkään. He eivät oivalla, että muuttaakseen elämäänsä on muutettava värähtelytaajuutta.

-Rhonda Byrne/Secret

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti