Mä näitä polkuja tallaan...

... toivon mukaan vielä pitkään. :) Meinaa lopahtaa voimat taas vaihteeksi ja loppua vääntö mun jaksamisesta. Kaikenlaista tässä nyt on vaikuttajana, mutta kun tarkasti kuulostelen niin eipä nää sinänsä uusia juttuja oo. Pahempiakin notkahduksia flunssailun takia koettu. M(artta)S(erafiina) on niin kiukkuinen heti, jos reviirille tunkee jotain vieraita pöpöjä. ;) Hetki sit diagnosoitu veritulppakaan ei sinänsä hirveesti mun energiavarastoja lisännyt. Mutta onneksi nyt on syksy. Muuten en näkis kovinkaan paljon positiivisia asioita tässä olemisessa. Tai no, oikeestaan nyt valehtelin. Niitä hyviä juttuja on vaikka kuinka. Mutta, tän postauksen tarkoituksena oli tulla vain toteamaan, että kaikki on niin suhteellista ja asiat voi silti olla varsin mainiosti vaikka vähän kurjaa onkin. Paljon ois mielessä kliseitä. Mutta nyt päätän tähän. Uskon.