Arjen suunnittelu- ja organisointitaakkaa...

Totesin itselleni, että ei oo heleppoo. Ei. Väsyneenä, keskittymiskyky- ja hahmotusrajoitteisena ruveta järkkäämään avustajan vaihtoa. Sitä vaan taas kavahtaa kovastikin omaa tilaansa, kun tosiaan arkiset ja yksinkertaisimmatkin asiat tulee laittaa riviin ja pinoon ja muistaa listata, että uusikin avustaja pääsee mun arkeen ja kotiin soluttautumaan. Ei siinä mitään, arvostan suuresti sitä työtä, jonka avustaja luonani ja kanssani tekee. Eikä hänellekään helppoa ole tulla vieraan ihmisen kotiin ja ruveta olemaan se ns.päävastuullinen huushollin pyörittämisessä. Ainakin fyysisesti. Tiedän tästä tunteesta jotain, ehkä, kenties, koska koko työurani lähihoitajana olen tehnyt ihmisten, perheiden, asiakkaiden ja potilaiden kotona!! 
Tuntuu se vaan edelleen niin omituisen oudolta, ja raivostuttavalta, että täytyy rakentaa omat päivänsä ja menonsa ja tekemisensä muiden ihmisten varaan. Aina täytyy miettiä, koska täällä on seuraavan kerran joku, joka mahdollisen ruuan laittaa ja tiskikoneen tyhjää, kauppakasseja kantaa ja pölyt pyyhkii... vaihtelevalla menestyksellähän mä saan näitä itsekin hoidettua, mutta kun sitä ei koskaan tiedä etukäteen, minä päivänä onnistuu. Nyt aloittava avustaja on jälleen ihan täysin erityyppinen kuin edeltäjänsä ja muutaman tunnin aion leikata työtunneistakin, koska osa tehtävistä on helposti siirrettävissä viikonloppuihin ja yhdessä Retaleen kanssa tehtäviksi. Tilanteeni on siis ihan erisorttia kuin silloin kun sain nämä 18h/viikko. Erosin exästä ja kodinmuutosta ja tavaroiden roudausta ja uuden arjen opettelua oli agendassa. Ja pääsin toteuttelemaan itseäni avustajani avulla kaikenlaisissa projekteissa ja itseni kasauksessa. ;)) Nyt tosiaan olen huomannut, kuinka tilanne on muuttunut ja että mulla on oikeesti hyvä ja ihana Miäs, jonka kanssa voin tehdä samantyyppisiä projekteja ja joka auttaa mua myös silloin, kun en itse kykene ja apua pyydän. Vaikka ei asia tai työ sinällään niin kiinnostaisikaan, auttaa silti. ;)) 

Rauhoitan siis arkeani ja vähennän avustajan läsnäoloa tarkoituksella. Rajaan omia projektejani ja teetän avustajallani todennäköisesti vain kodinhoidolliset yms. tehtävät ja yritän rauhoittaa vapaa-aikaani ja selvitä kaikenmaailman luovuuspuuskista ja projekteista omin ja/tai Retaleen voimin. Nyt kuitenkin lopettelen löpinäni ja painun maalaamaan taas yhtä keittiön tuolia. Sekin projekti lähenee jo loppusuoraansa, kenties... sopivasti. :D



-------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------

Tähän loppuun sopivasti viittaus taas ajatuksen voimaan...

IRTI AUTOMAATTIOHJAUKSESTA

Monet ihmiset eivät ole perillä hyvien tunteiden voimasta. Kun jotain mukavaa tapahtuu, he tuntevat olonsa hyväksi. Kun jotain ikävää tapahtuu, he tuntevat olonsa kurjaksi. He eivät tajua, että heidän tunteensa ovat syy siihen, mitä heille tapahtuu.

Kun he reagoivat negatiivisesti johonkin tapahtuneeseen, he synnyttävät lisää negatiivisia tunteita ja saavat vastaanottaa lisää negatiivisuutta. He joutuvat omien tunteidensa noidankehään.

He ovat kuin hamsteri juoksupyörässään, ja heidän elämänsä kulkee ympyrää, josta ei ole pääsyä mihinkään. He eivät oivalla, että muuttaakseen elämäänsä on muutettava värähtelytaajuutta.

-Rhonda Byrne/Secret

Mitä jos valtaosa sairauksista johtuukin sairaista ajatuksista...

Hyvän ystäväni tämänhetkinen terveydentila ja hänelle esitetty vaihtoehto aiheuttajasta, sai ajattelemaan. Ei ehkä sinänsä ollenkaan hyvä, että ajattelen vieläkin enemmän tätä mielen salattua voimaa, mutta ihmismieli on niin valtavan suuri mysteeri, että aivan huomaamatta sitä ajautuu synkkiin syövereihin ja ajatuksista tulee tosia. Realiteetti on kuitenkin se, että ihmismieli ei kaikkea voi vain "kuvitella", tai itse luoda. Suurin osa sairauksista on kuitenkin ihan fysiologisesti selitettäviä eikä psyykkeen rakentamia. Mutta ehkä kuitenkin se, miten näiden "oikeiden" sairauksien kanssa pärjää, johtuu sitten niin monesta tekijästä. Pelosta ja luovuttamisesta tai luottamuksesta hoitoon ja lääkitykseen. Mutta esimerkiksi omalla kohdallani, saan jatkuvasti noottia Retaleelta, että lopettaisin jatkuvien lääkepakkausten sivuvaikutusten lukemisen. Koska hyvin näppärästi olen jo vuosia saanut oireet luettua juuri sivuvaikutuksiksi ja taas lopetetaan yksi lääke ja vaihdetaan toiseen. Ja oirelistan tarkkailu alkaa taas alusta... Todellisiakin sivuoireita on kyllä ollut, mutta kuinka moni on niin sanottuja plasebo-oireita?? Nyt kun taas aloitin yhden uuden lääkkeen yöksi, jonka oli tarkoitus auttaa uneen ja kipuihin, pystyin sen luottavaisin mielin kyllä aloittamaan ja käyttämään kolmena yönä. Lopetin, koska nukuin todella pelottavan sikeästi ja päivät olivat ihan takkuisia. "Puuroa". Lopetin siis taas yhden lääkkeen, jota en voisi kuvitella syöväni niin kauaa, että kroppa siihen tottuisi ja puuro-olo helpottaisi. Mutta kuinka paljon tästäkin olosta olisi ollut sitä psyykkistä laatua, kysynpä vaan. Mutta ihan heti en kuitenkaan lääkettä jatka... 

Kova tahto, itseluottamus ja päättäväisyys auttavat sairauden, ja terveyden, hoidossa. Mutta nuo pelkästään eivät kuitenkaan tilannetta pelasta!! Mutta noista riippuu kuitenkin pitkälti se, että miten hoidot ja lääkkeet auttavat. Ja heti, kun itse menetän luottamusta tulevaan ja omiin kykyihin, pelko huonommasta huomisesta valtaa alaa, rupean heikkenemään entisestään. Kun mieli on jumissa, jalat ei toimi... olen huomannut. Kun usko huomiseen ei ole vahvimmillaan ja pelko valtaa alaa, voi silloin hyvinkin helposti asiaa ja oloaan vielä pahentaa. Mutta myös parantaa.... "Olet mitä syöt" sanotaan, kun ruuan terveysvaikutteista puhutaan. Mutta sopinee myös psyykkeeseen. Tässä kirjoituksessa ei missään nimessä ole kyse siitä, että todellisia fyysisiä vaivoja ja sairauksia tulisi laittaa vain suosista psyykkeen piikkiin!! Mutta kun minä ainakin olen psykofyysinen kokonaisuus, toinen ei pelaa ilman toisen toimintaa. Rauhallista tasapainoista tilaa ja oloa etsiessä, tulee joskus (monesti) ylilyöntejä ja mennään ojasta allikkoon. Jokainen toimii eritavoin vaikka tilanteet saattaisivatkin vaikuttaa hyvin suoraviivaisilta ja samankaltaisilta. Jokaiseen vaivaan ei kannata kuitenkaan lähteä hakemaan ensitilassa apua länsimaisesta lääketieteestä vaan ihan jostain muusta vaihtoehdosta. Mutta todelliset ruumiilliset vaivat ja sairaudet täytyy tutkia ja hoitaa. Psyyke ei pääse parantumaan tai toimimaan kunnolla, jos todellista vaivaa ei löydy tai sitä ei lääkitä. Epätietoisuus on epävarmuuden kaveri... Jokaisella meistä on omat konstimme ja toiselle toimii yksi ja kolmannelle toinen konsti. ;)) Jos mikään konsti ei tunnu toimivan, jostain suunnasta sitä apua silloin lähtee etsimään.


En nyt oikeasti tiedä, saako tästä tekstistä ollenkaan selkoa tai ymmärtääkö kukaan, mitä yritän ajaa takaa. Itse olin ilmeisesti vailla tämän sortin päivitystä. Ja itseluottamuskin aina vähän nousee, kun näen tuon sivun ylälaidassa olevan kuvan!!! Nyt lopetan tältä erää tän psykolöpinän mutta toivon, että joitain kommentteja tänne ilmestyis. :D

Lainattua Positiivisuutta. :)

Keskiviikko 7.9.2011

AAMUN AJATUS Hyviä asioita elämässä ei saa erillään, vaan ne tulevat kaiken muun mukana. Me tarvitsemme vain hyvän siivilän.

SINUN ON MÄÄRÄ ONNISTUA

Sinulla on kyky saavuttaa haluamasi; olemuksessasi on kaikki kuviteltavissa olevat mahdollisuudet. Tähtää aina korkeammalle kuin mihin luulet pääseväsi. Tulet hyvin usein huomaamaan, että kun mielikuvituksesi päästää kykysi irti, voit saavuttaa minkä tahansa päämäärän. Jos ihmiset tarjoavat sinulle elämäsi varrella apuaan tai viisauttaan, ota se kiitollisena vastaan. Opit paljon niiltä, jotka ovat käyneet edelläsi.

Älä silti koskaan pelkää tai epäröi poiketa tavanomaiselta reitiltä ja suunnistaa omille teillesi, jos sydämesi ilmoittaa, että se on oikea suunta sinulle. Säilytä aina usko siihen, että lopulta onnistut kaikissa tekemisissäsi, äläkä milloinkaan unohda sinnikkyyden, kurinalaisuuden ja päättäväisyyden arvoa.

Sinun on määrä olla sellainen, miksi olet unelmoinut tulevasi.

-Edmund O´Neill

Positiivareilta lainattua, taas...

OLE ROHKEASTI SINÄ

Minä uskallan olla se ihminen, joka olen: keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen, oudon edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen, joskus ratkaisujen edessä pelokas, hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä, ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

Vielä paljon muutakin minä olen, jotain, mitä ei aina osaa kuvailla. Minä uskallan katsoa itseäni, rakastaa itseäni sellaisena kuin olen.

Ja antaa myös muiden nähdä minut tällaisena, rakastetaan minua sitten tai ei.

-Ulrich Schaffer

 ----------------------------------------------
Ei helppoa, ei yksinkertaista, eikä aina edes realistista. Mutta silti toivottavaa. ;D 

Hidastamisvinkkejä.

Vaikkakin juuri pääsin sanomasta, kuinka tylsää tämä kykenemättömyys ja hidas elämä on, niin huomaan kuitenkin, että hidastamista mäkin kaipaan. Marttojen Hidastamisvinkkejä.

NIIN YKSINKERTAISTA

Älä koskaan pyydä ketään tekemään mitään sellaista, mitä sinä et ole tehnyt etkä haluakaan tehdä. Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Mistä sinä et pidä, eivät varmaan toisetkaan pidä.

Et halua itseäsi tuupittavan, hekään eivät halua että heitä tuupitaan. Et pidä siitä, että sinua kohdellaan ylimielisesti. Hekään eivät halua itseään kohdeltavan niin.

Työskentelisit mieluummin jonkun kanssa kuin jonkun käskyläisenä. Niin myös he. Vihaat ihmisiä, jotka lyövät sinut lyttyyn kun olet antanut kaikkesi, mutta epäonnistunut.

.. Niin yksinkertaista se on!

-R. Perot

Kertomus...

...siitä, miten kotini on linnani ja pahin viholliseni. Rakastan kotiani ja sitä ympäröiviä maisemia, mutta inhottavaksi asiat muuttuu aina silloin, kun tulee voimalla eteen tosiasiat. Kuinka paljon oikeastaan tarvitsenkaan apua moneen hyvinkin yksinkertaiseen ja monelle itsestäänselvään asiaan. Moneen asiaan pystyn kyllä ihan itsekin, mutta koska rakastan kotiani ja kotona tehtäviä asioita (siivousta lukuunottamatta!!!) sekä omien kätteni luovia tuotoksia, on monesti kotona oleminen pelkkä kirous. Tänään tämä asia vain kärjistyi, kun flunssa vie voimat, omin jaloin en edes autolle kunnolla jaksaisi kävellä. Matkaa alle 20 metriä. Silloin huomaa vain ja ainoastaan ne asiat, joita en kykene itse hoitamaan. Ja tässä rytäkässä pitäisi uutta avustajaakin jaksaa metsästää... Kyllä osaakin olla elämä välillä niin totaalisen turhauttavaa!!! Silti, moni pienikin onnistuminen saattaa helpottaa ja tuo lisääkin itsevarmuutta. Niinhän tässä kesän aikana on jo käynytkin. Monesti. Mutta miksi siitä tunteesta ei osaa pitää kiinni kotona? Miksi vaivun taas synkkyyteen kaikkine hankaluuksineni? Ehkä tälläkin vuodatuksella on jotain tekemistä lääkärinlausunnon kanssa, jonka juuri sain kuntoutusta varten. Se oli aika raakaa luettavaa oman sairauden tilasta. Nyt tarvin todellakin voimia jatkamaan näitä pieniä sisustuksellisia puuhia, mitä syksy toi tullessaan. Niistä ehkä tuleekin voimaa, koska näen kädenjälkeni. Vaikkakin se on vain tavaran toiseen paikkaan siirtämistä. Mutta se on mun tekemä siirto. Niin ja muuten siitä siivouksesta... melkein antaisin mitä vain, että jaksaisin itse esim. matot viedä ulos ja vielä hakata ne!!

Horjuvaa tasapainottelua.

Eiköhän otsikko ole paras ilmaisuni kuvaamaan oloani. Ja arkista elämääni. Siksi toivon edes joitain asioita ympärilleni, jotka eivät niin kamalasti horjuisi, vaan joista voin ja uskallan ottaa tukea. Se, onko kyseessä ihminen, eläin, asia tai tavara, luonto tai ympäristö, on sivuseikka silloin, kun siitä hyödyn saan ja samalla jotain, joka kannattelee. 


Tietynlainen positiivisuus ja hyvän etsiminen ja näkeminen kaikessa auttaa tähän vaivaan, kun vaan uskaltaa avata portit ja antaa positiivisuuden tulla lähelle. Ja vaikka positiivisuus ideologiana toimii lukuisille kanssakulkijoille, niin osalle meistä se vaan on jotain täyttä humpuukia. Mutta se on jokaisen oma asia. Minä olen siitä saanut ajatuksia ja ahaa-elämyksiä, joita olen ihan onnistuneesti (aina joskus ja silloin tällöin) tuonut omaan elämään. Tietyssä tilassa lausahdus ´Kaikki on ihan hyvin´ vituttaa aivan suunnattomasti eikä se auta vaikka sitä kuinka hokisi ja hakkaisi päätä seinään. Mutta kas, kun aikaa kuluu, huomaat ihan yhtäkkiä, että ilman yhtään pään seinään kopautusta, näin se vain on. Kaikki on ihan hyvin. Siihen kyllä yleensä tulee aina jatkeeksi se kuuluisa ´mutta´... mutta tulkoon. Ei tosiasioita voi kieltämään ruveta. Pakkohan se on myöntää, että on hankalaa ja tukalaa ja ärsyttävää ja kivuliasta ja ahdistavaa ja ja ja.... mutta kun muistuttaa itseään kaikesta huolimatta, että KAIKKI ON IHAN HYVIN, kyllä se aina jossain vaiheessa jotenkin helpottaa. 

Mä suosittelen edelleen Positiivareita!! Mulle ne lukuisat, ihan äkkiseltään puutaheinää- diibadaaba-jutut, aukes pari vuotta sitten, että näinhän nää asiat ihan oikeesti menee. Ja nyt oli taas selkeästi aika nostaa Positiivisuus esille, kun tietty ilo ja into sekä luottamus hyvään oloon rupes katoamaan. 

Positiivareilta Ajatusten aamiaiselta lainattua:

"Vaikka kukaan ei voikaan mennä ajassa taaksepäin
ja aloittaa kaikkea alusta, kuka tahansa voi aloittaa
nykyhetkestä, jolloin lopusta tulee ihan uudenlainen."

JOS HALUAT LISÄÄ, OLE ENEMMÄN

Paras investointi tulevaisuuteen on omaksua tapa tehdä aina hieman enemmän kuin mistä maksetaan. Ellet voi hyvin, mene tapaamaan lääkäriä, mutta älä valita työtä tehdessäsi. Ellei sinulla ole rahaa, pyydä sitä pankista, mutta älä syytä työtä ongelmistasi. Kun teet työtä mielessäsi vain ne asiat, joita sinä haluat ja tarvitset, ei työsi tule koskaan olemaan sinulle mitään muuta kuin raha, jonka siitä ansaitset. Sinä saatat tulla sillä hyvin toimeen, mutta onnistumiset odottavat heitä, jotka antavat itsestään aina hieman enemmän kuin saamansa palkkio.

Ihminen saattaa tehdä samaa työtä 30 vuotta omaamatta kuin yhden vuoden kokemuksen, jonka hän on toistanut 30 kertaa. Hän saavuttaa maalin lähtemättä koskaan edes liikkeelle. Kotitehtävien laiminlyöminen työssä on aivan yhtä tuhoisaa kuin koulussakin. Onnistumisia ei saavuteta vaatimalla, vaan lisäämällä jatkuvasti omaa henkilökohtaista painoarvoa.

Älä koskaan pelkää ilmaista sitä, mitä on sydämelläsi. 

Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki, jonka loimussa

voi monta kuukautta lämmitellä käsiään joku jota rakastat 

tai joku jonka tunnet vain ohimennen.

LATAA DYNAMIITTIA AJATUKSIISI

Vahvaksi tekevät ajatukset ovat määrätietoisia: "Pystyn kyllä sietämään sen, kyllä kaikki järjestyy, tulen pääsemään läpi, ehkä tässä on minulle opetus, vastoinkäyminen kehittää luonnetta, olen luja, jos yritän niin pystyn saamaan tästä kaikesta hyötyä, kun tämä on ohi niin olen viisaampi".

Uudet ajatukset eivät tietenkään aluksi ole mitenkään totunnaisia. Ajattelutapasi on yhtä lailla opittu kuin se tyyli jolla sidot kengännauhasi. Mutta pitäydy tieten tahtoen ajattelemaan voimakkaammin, ja eipä aikaakaan, niin siitä tulee tottumus. Lopulta ihmettelet, miksi olet koskaan ajatellut toisin.

Haluaisitko olla vahvempi? Haluaisitko olla tunneperäisesti tyynempi stressaavina aikoina? Haluaisitko seistä lujana pylväänä silloin kun ympärilläsi olevat horjuvat? Varmasti haluaisit. Tässä on keino. Muuta ajatuksiasi. Tee niistä vahvempia.

Etkö usko siihen?
Siinäpä ensimmäinen muutettava ajatus.

Pientä päivitystä.

Eipä tästä blogistani tullutkaan mikään automaattisesti päivittyvä, edes viikottain sisältöä saava päiväkirja. Reissu- ja retkipäiväkirjat on jäänyt tekemättä, vaikkakin ajoja ja retkiä on kyllä tehty. Laitan tähän väliin joitain kuvia kesän reissuilta ja retkiltä ja sen jälkeen jään miettimään, miten sitten jatkaisin...


Kontio-ralli 1.-3.7.2011 Kolin Future Freetime, Kopravaara. Kontrolli Polvijärvi.

Reitti (sis. taukopaikat): Hämeenkyrö -Siivikkala -Tampere -Orivesi -Längelmäki -Jämsä -Jyväskylä -Hankasalmi -Pieksämäki -Varkaus -Heinävesi -Polvijärvi, Lomakeskus Huhmari -Polvijärvi -Kolin Future Freetime. Takaisin tullessa: Joensuun ja Liperin kautta samaa reittiä takaisin lähes samoilla taukopaikoilla ja Tampereen ja Pirkkalan kautta Nokian ohitse Häijään liikenneympyrään ja Haukijärvelle Hämeenkyröön. 1000 km!!


Rottaralli 29.-31.7.2011, Ristiina

Moottoripyöräretkien lisäksi käytiin myös mm. merellä, Raippaluodossa ja Wanhalla Markilla mukuloiden kanssa. Muutama otos näiltä reissuilta:

 


Tähän loppuun lainauksena tämän aamun ajatus: 
 "Minusta onni on kykyä vainuta tilaisuus ja tarttua siihen.
Jokaisella on joskus huonoa tuuria, mutta jokaisella on myös mahdollisuutensa. Ihminen, joka pystyy hymyilemään vastoinkäymisilleen ja tarttumaan tilaisuuteen, pärjää kyllä."  
Samuel Goldwyn

Tähän kiteytyy moni asia. :D 

Jatkankin blogiani nyt sillä periaatteella, että jos ei ole mitään kirjoitettavaa, laitan ehkä vain kuvia. Ja koitan parhaani mukaan jakaa positiivisen ajattelun voimaa omilla, tai lainatuilla kirjoituksilla.... Näin ne ainakin jossain muodossa jäävät muistiin.